Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

ajatukset, fiksailut, kalassa, pihahommia, talous

Kylmyyttä, Kaheleita ja Kukkasia

Mitähän lienee sujautettu vesijohtoveteen näin viimeaikoina kun jokainen päivä tuntuu aina uudelta perjantailta? Varsin hupaisa olotila, mutta parempi se on näin päin kuin ikuinen maanantai. Tai eihän maanantaissa mitään vikaa ole. Paitsi että se on ensimmäinen päivä viikonlopun jälkeen ja väritykseltään harmaampi kuin arki.

Ja siitähän se riemu ylisille asti vasta lensikin kun eräänä aamuna herätessä sisälämpötila huiteli viidentoista asteen tuntumassa ja ulkoilman lämpötilasta puuttuikin pilkku numeroiden välistä. Eikun vaan takkaa tulille ja uunia lämmittämään. Saunassakin oli syytä käydä iltasella jotta sai lisälämpöä huoneisiin.

Sitä mie aattelinkin… ei se -2.2 astetta voi olla näillä keleillä!

Mutta niin sitä vaan joutui taipumaan ja nostamaan eteisen patterin asteikkoa kolmoselle asti (no huh!) ja yläkerran patterin napsautus myös päälle minimiasteille. Ei se pelkkä puulämmitys riittänyt mitenkään, ellei sitten olisi mahduttanut kahdesti, tai jopa kolmesti, tuvan uunin lämmittämistä yhteen päivään. Näkyihän tuo sitten jälkikäteen sähkölaskussakin viitenätoista ylimääräisenä kilowattituntina per Jack Bauerin kausi. Vaan mieluummin pieni lisämaksu kuin kosteat rakenteet.

Ja luntakin on tupruttanut. Noh, talvi kun on. Myöhemmin lämpöasteiden noustessa takaisin plussan puolelle sai iltapäiväinen lumienluominen melkoisen hien pintaan viskellessä sitä märkää lunta aina vain kasvavien kasojen toiselle puolen. Pihaan vievää tietä auraamassa käynyt traktorikin oli jo neljännettä kertaa jumissa rundillaan nuoskalumen tukkiessa lumilingon käyttökelvottomaan kuntoon. Puolisen tuntia siinä varmaan meni kun tyämies ropelsi siitä masiinasta lumia veke.

Oho, näköjään päässyt vierailuaika venähtämään jollain.

Pakkaset kun tosiaan lauhtuivat ja entinen kylmyys tuntui uudelta tropiikilta, tuli sellainen etiäinen että voisi käydä kellarissa tsekkaamassa mitenhän paljon siinä vesimittarille eristetyssä laatikossa olis lämpöasteita. Nollan pinnassahan tuo huiteli, kuten muukin kellari, vaikka laatikossa pitäisi olla paljon enemmän oman patterin takia hmm… ja kylmältähän tuo lämmönlähde tuntui. Ei muuta kuin patteri kainaloon ja sisälle testattavaksi, notta selviäisi onko päässyt heittämään ((kuuma)ilma)veivinsä ennen aikojaan. Kyllä se ainakin viime talvena toimi…

Tämmönen systeemi. Kannen saa vielä päälle eristeeksi.

… kuulemma. Ja toimi se näköjään vieläkin kun vaihtoi sähkönjakelun saapumaan tuvan pistorasiasta. Johtopäätös: jälleen on sulakkeet poksunut jostakin ja pistorasia ei toimi ollenkaan. Tätä teoriaa tukemaan haettiin rasvamontulta hiomakonetta, ensimmäistä laitetta mikä nyt käteen sattui. Ei pyörähtänyt sekään.

Sulaketta vaihtoon siis. Mutta onpa ollut taas tuuria käymässä kun kellari pysynyt nollan yläpuolella ilman sen kummempaa erillistä lämmitystä. Se olis tullu taas kallis tiketti jos ois joutunu vaihtamaan vesimittaria uuteen. Tai nythän se varmaan kestää enempi kun on käyttäjääkin mökissä… vaikkakin pihiä sellaista.

Matofarmi taasen päässyt jäätymään. Onkohan keväällä selviytyjiä?

Tässä tupaukkona jäseniä venytellessä tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ehkäpä jopa kokonaiseen vuoteen, lukaistua uusimmat kuulumiset Jovelan talopäiväkirja -blogista. Siellä kirjoitellaan vähän astetta rankemmasta OKT-työmaasta missä talolla on ikää jo 140 vuotta eikä juoksevaa vettä ole putkistoissa solisemassa ollenkaan, mutta samansuuntaiset ovat unelmat elämän yksinkertaistuksesta ja enemmästä (joskaan ei täydellisestä) omavaraisuudesta.

Siinä on kyllä semmonen blogi että heläjää vaivattomasti korkeat hatunnostot ja syvät kumarrukset. Olisi myös hyvin mahdollista että ilman sitä Kerimyksestä ei olisi koskaan tullut Kerimys, vaan hän olisi vieläkin se sama vanha veijari Klaukkalan katuvalojen loisteesta haaveilemassa simppelistä elämästä. Tätä blogia lukiessa sai aikanaan monesti inspiraatiota “että kyllä miekin pärjään jos hyökin” ja muutenkin blogista huokuu sellainen omanlaisensa rakkaus samaa tietä kulkevia kohtaan. Optimismi on päivän sana ja ongelmat on tehty selätettäviksi, näin on kirjoitettu.

Jottain rattastuksia on toki tullut tuoltakin suunnasta tehtyä, kuten “pennosten hölväys” ja näköjään myös “summa summarum” lähtee molempien kynästä samanlaisena maneerina, moneen paikkaan ja postaukseen sopivana lisukkeena. Myöskin itse asiaan keskittyminen ja oman pärstävärkin näkymättömyys kaiken maailman kaheleita vastaan on tuolta apinoitu juttu ja hyvin on toiminut!

Kaiken maailman kaheleista puheen ollen… näköjään on Ruotsikin valmistautumassa taas pitkästä aikaa isompiin mullistuksiin. Julkaisevat nimittäin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991 uudestaan tällaisen “Om kriget kommer“, vapaasti suomennettuna “Sodan varalta” lehtisen jossa kerrotaan toimintaohjeet kriisitilanteiden varalle ja miten niihin tulisi valmistautua.

Sen kummemmin uhkakuvia maalailematta tai muutenkaan hötkyilemättä täytyy sanoa että kaks peukkuu ylös ja Suomeen samanlainen, kiitos. Yhteiskunta nyt vain valitettavasti on melkoisen hataralla pohjalla nykyään jatkuvasti sähköistyvän infrastruktuurinsa kanssa. Viisauttahan se on valmistautua vaikkei mitään erityistä syytä olisikaan. Kotivarasta on hyvä lähteä liikkeelle, sillä pötkii jo pitkälle.

Lyhyesti: nippusiteestä fiksit mattotelineelle. Jo loppui kaatuilu!

  1. Siiri

    Tämähän on sinun ensimmäinen talvi uudessa kodissasi. Kun tästä selviät, tulevien vuosien talvet ovat sitten vanhan kertausta. Talvi on talvi, eikä mikään vihreä talvi…niinkuin täällä etelässä. Nauti siitä❄️🌨

    • Kuuselan Kerimys

      Näinhän se on, vaan voipi olla että näillä moderneilla ilmastoilla on totuttua enempi vaihtelevuutta vuosien välillä 🙂 Muun muassa hyytävän kylmät yli -30 asteen pakkaset on vielä kokematta, mutta ehtiihän tässä vielä 😀

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén