Palataanhan taas tavanomaiseen päiväjärjestykseen ja jätetään tarinaturinoinnit hetkeksi sikseen. Kevät se vaan etenee ja kinokset sen kun kasvaa. Sitähän saattais vaikka jäädä penkan pohjalle jumiin till summer jos hyppäisi maha edellä maahan… mutta onhan tuota lunta luotu ennenkii. Ei se nyt enää niin kovasti käy selälle kun tietää valkoisena hohtavien kalkkiviivojen jo häämöttävän horisontissa.

Kalkkiviivoina häämöttää myös, tutturuu~, pöllien pilkonta. Viimeisistä viimeinen, oksaisimmista oksaisin, puisen kansan kehvelein ketku vaan ei anna myöten. Välillä käy mielessä että pitäiskö tuikata juhannuksena kokkoon ja jättää taistelu sikseen. Kuten totuttua, haavoittuneilta ei ole myöskään vältetty voimia mitellessä.

Perskeles meni kirveestä varsi katki moukarilla murjoessa.

Noh, olisihan tuo pitänyt jo nähdä kaukoviisaana kauempaa tapahtuvaksi. Pitänee pölyn laskeuduttua tuikata tuo terä uuniin, jotta saa sisällä olevat puusäleiköt pois ja sitten veistellä varren torsosta sopivaa palasta taas kerran paikalleen.

Pääsiäinen oli ja meni. Vappua odotellessa. Kuusenkerkkäsimaa oli ajatuksena kokeilla ja jos ei työväen kemuihin ehdi, niin sitten on tarjolla juhannussimaa. Sille on varmasti syynsä miksi simaa ei useinkaan juhannuksena tehdä ja veikkaan syyn johtuvan nimestä. Niin mukavasti soljuu suussa uuteen muotoon, keu keu.

Monenmoista ehdittiin duunailla muutaman päivän aikana. Eihän sitä Turkuakaan tunnissa rakennettu, mutta jos kahdessa viikossa nousee pystyyn wanhasta eteisestä ulkohuussi, niin mitäpä näin vasemmalla kädellä huitaistuna? Aivan ensimmäiseksi suljunkeruutalkoot pidemmän viikonloppuvapaan kunniaksi ja putsis puhdistui aitan liiterin maa-alueet uuteen kuosiin. Samalla muutakin järjestelyä.

On sytykettä, on tuohta ja otoksessa oleskelevat työhanskat.

Etehiseen kenkien päälle laskutilaa, maksoi vaivan palkan verran.

Suosikki-uusintojen viereen takki- ja housunaulakko.

Kondensoituville kesän vesille vaahtomuovin pätkää suojaksi.

Roinat hyllyille, helpompi silmille. Kaapnin alle renkaat myöhemmin.

Samaan syssyyn nostettiin ovet saranoilta, jotta tavaroiden kerääminen lievästi sanottuna ahtaasta komerosta helpottuisi. Ei ovessa itsessään mitään vikaa ollut, mutta sisustus mallia Keskon varasto ei antanut myöten oven kokonaisvaltaiselle avaamiselle. Sen verran aukeaa että komerossa pääsee sivuttain kuikistelemaan, mutta suurehkojen tietokonetavaroiden sieltä ulos saaminen on lupaus kipeistä niskoista ja varpaista. Ratkaisu oli simppeli: ovi pois ja verho tilalle. Marusa on ainakin tykännyt viime aikoina vipeltää vimmatusti komeroon ja takaisin.

Uusi läpikäynnin innovaatio, jo mahtuu laatikot kainaloon poistuessa.

Uksi kannettiin yläkertaan Naantalin tunnukset pielessään.

Pöytä koreaksi tietenkin, vaikkei paastoa nähty tai siitä yli päästy.

Gourmee, viisikauttaviisi. Oli siinä muutakin särvintä tokkiinsa.

Kuten venäläisen kokardin taakse naamioutunutta kermajuustoa.

Marusa on tykännyt vipeltää myös ruokapöydällä maisemia katsomassa. Tippuva vesi ja lisääntynyt lintuliikenne kiinnostaa. Eipä se haittaa, harvemmin ruokapöydän ääressä tulee syötyä muutenkaan. Aamupala justiinsa ja loput menee virtuaaliviihteiden, useimmiten videoiden, parissa. Mutta nyt kun oli tiedossa suurempaa juhlaa ja sivistyksestään tarkempia vieraita, oli suunnitelmana saada käännettyä mielenkiinto itäikkunasta pohjoiseen herkkupalojen ja penkin avulla.

Mutta mites siinä sitten kävikään kun ns. nostettiin kissa tuolille?

No ole sitten siinä, kunhan et päivällisellä tömistele läpi lautasten.

Kommistakin lähti 20l pulloja kesäkiljua varten etelään.

Jääpuikkoja. Katon sisäpuolella. Pahus!

Siitäkin sitten selvityksen aihetta kesäisiin iltapäiviin. Katosta tippuu myös yksittäisiä tippoja parista kohtaa betoniportaille, mutta tuuri sinänsä että pudottelee mörskän ulkopuolelle eikä sisälle. Ainakin oletettavasti. Toivottavasti ei. Saattaahan se pudotella sisäänkin, mutta ei ole vielä mitään merkkejä näkynyt.

Mutta siinäpä kaikki tärkeimmät. Juhlan perimmäinen syy jäi perinteisesti muistamatta, mutta lihat oli hyviä. Ja suklaamunat. Laitetaas tähän loppuun vielä kuvia myöhäistalvisesta maisemasta ja jäätävistä luonnonihmeistä. Yli ja ulos.

Bonarikuva lisäksi loppuun; kuva joka pitäisi kehystää seinälle.

Täydellinen elämän vertauskuva. Leikitään leluilla, pidetään niitä elämän valona ja ympärillä pelkkää harmaiden tilastojen täyttämää arkea. Asioita joista ei koskaan saada kiinni. Asioita joita ei koskaan saada valmiiksi tai korjattua. Keskellä se eskapismin hetki johon halutaan uskoa. Kuin maapallo keskellä kylmää avaruutta. Sanat eivät siltikään tee oikeutta kuvalle. Sykähdyttävä, kertakaikkiaan.