Pakko se oli kaupalle mennä. Ei auttanut. Pitkä tovi meni tuumaillessa miltähän tie näyttäisi ensimmäisen mutkan takana, saati sitten pitkällä, mutaisella sekä tunnetusti auton machiavellimäisellä taidolla sivuun heittävällä suoralla. Viisaampi olisi lähtenyt matkaan jo edellisenä päivänä auringon paahtaessa tietä kuivaksi, mutta kaipa sitä sitten oli jottai elämää tärkeämpää ettei silloin joutanut.

Niin siinä sitten kävi, että matkasta selvittiin ja ilman kyttäkainaloita. Olivat lananneet suoran tasaiseksi ja muut pätkät tiestä lähinnä pompauttelivat vanhan amerikanraudan tyylillä pitkin poikin jousituksia. Siis pitäishän niitä kuoppia väistellä, mutta ei se niin helppoa ole kun tie on koko leveydeltä monttua.

Mutta mikäpä oli niin tärkeää että kaupalle oli ehdittävä mitä suurimmalla kiireellä? Tällä ei kertaa ei ollut asiaa puotiin, vaan postiin. Isosta Britanniasta oli saapunut paketti jonka tilaaminen oli tullut hetki sitten ajankohtaiseksi. Kaikki kaapissa lojuneet vanhat pelit Nintendolle oli viimeinkin pelattu lävitse ja pitkällisen projektin päätteeksi oli syytä juhlaan eli lisää pelejä laitteelle, huomattavan paljon!

Tällaiseen yhteen pelikarttiin mahtuu koko pelikirjasto.

Tästä eteenpäin ei tarvitse enää miettiä mistä saisi näitä yli 25 vuotta vanhoja pelikartteja hommailtua, vaan kaikki geimut saa pelattua tällä yhdellä ainokaisella. Mainiota! Sitten vaan seuraavista pelikonsoleista samanlainen projekti työn alle. Sanottiinhan jo lapsuudessakin että uusia pelejä ei hommata ennenkuin vanhat ovat läpäisty. Näissä wanhoissa peleissä riittääkin haastetta juuri sopivasti masokisteille.

Samassa tilauksessa vga-splitteri kuvan kaappamiseen retrokoneesta.

Voi sitten tuosta vanhasta Windows 98 tietokoneesta pyöritellä kaappauskorttiin kuvaa striimejä varten. Loppuu se emulaattoreiden sekä virtualisointien kanssa puljaaminen ja onhan se aina huikeempaa pelailla autenttiseen pre-2000 tyyliin.

Kauppareissulla käyminen tietenkin samalla eli lihatiskien alelaarit lävitse tuttuun tyyliin, mutta eipä muuta löytynyt kuin possun sydäntä -30%. Sitä siis koriin ja kassan kautta kotio, kunhan ensin löysi fariinisokerin siman valmistukseen. Olivat jemmanneet sen pimeimpään ja kaukaisimpaan nurkkaan mistä sitä ei hoksannut etsiä lainkaan. Pikkasen alkoi kori painamaan kättä edestakaisin hyllyrivejä painellessa, mutta treeniä treeniä… ja kotona sitten hoksasi kauppakasseja purkaessa rusinoitten unhoittuneen! Nooh… kaipa sitä simaa voi ilmankin tekaista.

Ja pullotuksen välttää kaatamalla simat mehukannuihin.

Joskus (siis useimmiten) laiskottaa sen verran, että alkaa isopyörä heittämään ja keksimään vaihtoehtoisia tapoja miten päästä helpommalla. Niinhän se sanontakin kuuluu, viisas pääsee helpommalla ja niin edelleen. Kun ei niitä rusinoitakaan ole, niin saa pullotuskin jäädä. Hyvältä maistui simat kattilasta jämiä ryystäessä.

Ja Marusa heti kärppänä paikalla nuuskimassa ovien avautuessa.

Semmoinen oivallus ajelehti tuonne mielen ulapalle erään kerran kiikkustuolissa keinuessa, että minkähän ihmeen takia sitä pitää änkemällä ängetä ruokapöydälle kaikki projektit kun yläkerrassa olisi käyttämätöntä pöytäpinta-alaa? Hyvin voisi duunailla tietokoneprojektit siellä eikä tarvitsis enää siirrellä laitteistoja tuvan pöydältä sivuun vieraiden saapuessa. Lisäksi pääsisi eroon rapunalaisen varastotilan ahtaudesta kun siirtäisi tärkeimmät asennustavarat samalla vaivalla yläkertaan.

Kas näin, tuumasta toimeen. Miksei tämä tullut aiemmin mieleen?

Vain krhm… tärkeimmät ja eniten käytetyt tarvikkeet yläkertaan.

Paljon se vaatii oheislaitetta ja rautaa yhden tietokoneen kasaaminen. Emolevyjä, virtalähteitä, muistikampoja, prosessoreita, jäähdyttimiä, kiintolevyjä, cd-asemia, dvd-asemia, korppuasemia, metallisia takalevyjä, muovisia etulevyjä, asennusmedioita, näytönohjaimia, verkkokortteja, äänikortteja, muita pci-lisäkortteja, kaapeleita, ruuveja, ruuvareita, testilaitteita ja ESD-hanskan. Tai voihan hanskoja olla kaksikin jos oikein ammattilaisten ottein aletaan hommia paiskomaan.

Nyt selvisi tämäkin aspekti elämästä näin vanhemmalla iällä.

Ja vanhemmiten voi ihmetellä tätä ihmisen ihmeellistä muutosta. Muistan miten lapsena halusi olla vanhempi, jotta saisi toimia oman pään mukaan kuten aikuiset ja aikuisiällä sitä taas olisi mieluummin nuori tai edes nuorempi kuin mitä on, kun ohi juokseva aika alkaa aivoissa ahdistamaan. Taitaa olla ihmiseen takoraudasta taottu ominaisuus olla tyytymätön ikäänsä ja kulkea vastahankaan näissä asioissa. Ollapa päiviinsä tyytyväinen, myötävirtaan surffaava kissa ja rakastaa kohtaloaan!

Siinäpä sellainen kisse reporankana. Suloinen tuhisija.