Kävellä alamäkeen hiekkatietä, potkien kiviä rennosti lonkalta ojaan, kohti kotimökkiä onnistuneen kaupankäynnin jälkeen. Kaksi tuntia asiantuntemusta seitsemääntoista ahveneen, vaihtokauppaa. Viileä ilta tallustella pelkässä t-paidassa, mutta menomatkalla aurinko ei suosittanut päälle hupparia.

Vielä muutama askel mökille, mielessä illan viimeiset tervaiset tekemiset ennen päivän päättymistä. Ei saa lannistua valtavan vuoren edessä, viisas neuvoo kilkuttelemaan irti vähän kerrallaan. Ryskäävää ryminää pellon suunnasta ja Kaurismäkeläisen majesteettinen hetki nähdä kuinka hirvieläin pakenee koivikkoa pitkin kuusikkoon turvaan tannerta täristäen, hämmästyneen jälkeen jättäen.

Marusa heräili hiljalleen päiväunilta öiseen saalistukseen.

Sitä ei tiedetä kertoa onko kisse saanut mitään kiinni, mutta jos mitään naukumista ei kuulu kuudenkaan tunnin ulkoilun jälkeen, niin olisi houkuttelevaa kallistua myönteiseen vastaukseen. Hyvin on kisse ulkona viihtynyt, lämmintä on viimeiset päivät olleet. Niin lämmintä, että koitos on kova valmistautua siihen hartaasti odotettuun hetkeen kun viljelyn pääsee viimeinkin täydellä höngällä aloittamaan.

Ensinnäkin nostettiin akut traktoriin kiinni, kunhan ne sai ensin ladattua halvalla yösähköllä latinkiinsa. Kerrankin oli kaukoviisautta matkassa ja viime syksynä irroituksen ohessa tehtiin myös dokumentointia miten päin virtalootat laitetaan ja miten kaapelit kytketään. Silti oli komisario Belkulla varaa erehdyksiin.

Olisi nimittäin vähempikin into riittänyt kiristämään muttereita paikalleen. “Vielä yksi kierros” ja tallissa kajahtaa jumalaton POKS joka kertoo lattametallin pidikkeen muuttuneen tiukasta timmistä löysäksi letkuksi. Se niistä tuhoutumattomista raaka-arskan vehkeistä. Kyllä kaiken rikki saa kun vaan väkisin vääntämällä väärinkäyttää. Mutta saipa sen myös entistä tiukemmalla väännöllä takaisin kuosiinsa.

Tuon metallikierteisen putken alareunasta jotain paukahti palasiksi.

Hyvää putkea on syytä jatkaa vaikka ei paljoa jaksaisikaan ja pyörän keväthuolto on parempi tehdä ennemmin kuin myöhemmin. Renkaisiin ilmaa, öljyä ketjuihin ja asennuskaljan pahvikoppa takkaan, ei kai siinä muuta tarvitakaan. Sopivan ämpärin etsiminen ja veden hakeminen liian työlästä,  joten lumella pyörän puhdistelut ja tietenkin vähän sinnepäin. Ei löytynyt traditionaalista WD-40 ketjulitkua, mutta samapa se millä niitä rasvailee ja turha sitä on rassata ryöniäkään pois etukäteen.

“Bolshevikin punaista vaan ketjuihin selitellen itselleen että näin on hyvä”.

Seuraavana aamuna kaduttaa, omaatuntoa kolkuttaa. Miten leväperäisesti onkaan kohdeltu toisen hartaudella kasaamaa ja korjaamaa polkupyörää. Ärsytti suorastaan miten herkästi toisen näkemä vaiva oli heitetty hukkaan kun ei jaksanut nähdä edes sitä pientä panostusta sen hyvänä pitämiseen. Uusi päivä, uusi yritys.

Kaapiston kätköistä löytyi iskemätön pullo nelikymppistä Western Digitalia, piti vain tietää mistä etsiä. Muutakin hyvää ja hyödyllistä löytyi, muun muassa sopivaa öljyä pyörän navan ja vaihteiston öljyämiseen. Ketjut kelattiin kokonaan uudestaan puhtaaksi weedeellä samalla teräsharjalla rassaten ja sen jälkeen pieteetillä ketjujen öljyäminen auton moottoriöljyllä, puoliammattilaisen juomarahoja hyödyntäen.

Lisäksi saatettiin pyörän puhdistus loppuun asti asiallisesti, joskin edelleen lumen avulla, sekä kaikkien mahdollisten mutterien ja ruuvien kiristely jottei kolisisi niin pahasti kuin hurjimpina polkemisen päivinä. Näiden toimenpiteiden jälkeen ei tarvinnut enää omaa päätä ripittää lähestulkoon rikollisesta rötväilystä.

Lisälöytö jäi käyttämättä, ei kuulemma tarpeellista rasvailla vielä.

Viime vuonna tähän aikaan pyrytti lunta vaakatasossa, mutta tänä vuonna lumet ovat sulaneet vauhdilla pois lämpöaallon syleilyssä. Silloin, vielä parisen viikkoa sitten, kun lunta oli vielä siellä täällä isompina alueina oli hyvä raahailla kuoppaladolta viime syksynä kaadettuja runkoja oksitus- ja sahausalueelle. Sinne kun jäivät viime vuoden puolella lumikasojen alle talven hyökätessä päälle äkisti.

Puusavottaa Phil Cassidyn tyyliin, yhdellä kädellä koko setti.

Marusakin talkoohengessä mukana tallustellen työnjohtajan elkein.

Äkäiseen on myöskin kevät iskenyt päälle, hirmuisen nopeasti. Siinä missä naapurmiäs on jo ehtinyt perunapellotkin kyntään, niin siinä tämän puolen isäntä on vasta harventamassa marjapensaita ja täyttänyt traktorin renkaisiin ilmoja akkujen asennuksen lisäksi. Ollaan sitä aloitettu myöhään ennenkiin siinä hyvin onnistuen ja onhan täällä vielä yöpakkasiakin ollut, parin asteen mietoja sellaisia.

Ja ennen marjapensaita harvennettiin tavanomaisia pensaita…

… kun ovat penteleet levittäneet itsensä näiden hyötypuskien päälle…

… vähän muotopuoleksi jäi, mutta lehdet valkoisine kukkineen paikkailkoot.

Samaan syssyyn myöskin “piiloterassin” sisäänkäynnin harventelua.

Kaikelle on aikansa ja aika on rajallista, näin se on. Joskus sitä turhautuu ajan tuhrautumiseen, mutta pitää osata myös spontaanisti tehdä aivan jotain muuta kuin olevinaan pitäisi, kuten viime vuonna mentiin keskellä kiireisintä muuttohäslinkiä teille tietymättömille metsään rämpimään geokätkön perässä. Viimeisin salamana kirkkaalta taivaalta päähän iskenyt mieliteko oli aloittaa muutossa purettujen pallopalapelien kasaaminen uudelleen. Tyvestä puuhun ja pienimmästä alkuun.

Varsin rentouttavaa puuhaa ja kuunnella musiikkia samalla…

… tuli ihan lapsuus mieleen. Näiden ääressä on vietetty tovi jos toinenkin.

Toisena iltana inspiraatio siirtyi geotaiteeseen. Majakka Huiskis.

Ja kolmantena samaan jatkumoon. Prätkäjätkät.

Viimeinen yllätys löytyi kommista perunalaatikosta. Ei ne siemenperunat paljoa valoa tarvinneet villiintyäkseen täysin. Semmoset bileet menossa ettei mullan lepoon laskeminen tapahdu ilman vastarintaa ja kasapanoksia kuopan kaivussa.

Tyngempi olisi parempi, mutta kahtotaan miten näiden kanssa onnistuu.