Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

jätehuolto, kauppareissut, kissakuvia, kokkailut, pihahommia, puusavotta, taiteillen, tein-itse-ja-säästin

Rillaten ja hölläten

Näin on, rilli lyö tulta ja makkarat kipinää. Huimat lämmöt on koettu viime viikkojen aikana ja jälkisytytteisinkin kesän lapsi on ehtinyt heräilemään talviuniltaan ulos hikoilemaan. Mustan sapatin päivänä ehti ottaa useamman harha-askeleen ja odotella rauhassa päähän salaman lailla iskevää inspiraatiota minne sitä seuraavaksi asettaisi tähtäimensä tykittämään toteutumistaan odottavia ideoita todeksi.

Tjaah… muikkurasia ja pala valkoista kovaa puuta…

Näin ne yhteen soppii ja sopisko vielä tauluksi seinälle?

Siihen se sitten on jäänyt penkille odottamaan jotakin tarpeeksi hienoa, taulun arvolle sopivaa esinettä sisäänsä. Ei oo löytyny, ainakaan kokonsa puolesta sopivaa, joka ei vaatisi ylenmääräistä viäntämistä ja kiäntämistä. Kyllä se sieltä vielä löytyy aikanaan, viimeistään sitten kun lyö takamuksen kiinni kynnykseen, jalat ristiin toistensa yli ja uppoaa virikkeettömyyteen odottamaan seuraavaa suurta visiota.

Juomasuositus: Limoncello di Sorrento. Tahmeahko, muttei takakireä.

Juoma-ei-suositus: OriGINal Long Drink Stronk 7,5%. Väri houkutti.

Ja nämä eivät ole mitenkään hinta-/laatusuhteeseen mietittyjä asioita. Melkein kaikki mitä juomamonopolista kotiin kantaa on järjestään ylihintaista kurkkuun kulautettavaan arvoon nähden. Aina voi kuitenkin lohduttautua sillä, että kopeekoista merkittävä osa kilahtaa samalla myös valtion pohjattomaan kirstuun yhteistä käyttöä varten, kuten mm. kansanedustajien sopeutumiseläkkeisiin.

Pitäis varmaan viedä komposti useemmin pihalle, hmm…

Ja vielä möyhentääkin sitä Isoa Kompostia pihan perimmäisessä nurkassa. Jotenkin se aina jääpi muiden hommien alle tallottavaksi. Mutta sehän on vain multaa ja sitä samaa multaa on pelto täynnä muutenkin. Jos orgaanisen aineen hajotuksessa ei päästä optimaaliseen nopeuteen, niin ei se paljosta ole myöskään pois.

Tärkeämpiäkin hommia on, kuten marjanpensaiden kuolleiden oksien harvennus, vuosikausien heinästä siistiminen sekä tuhoutuneiden tukien korjaaminen. Sitä taas ajatteli optimistisesti että äkkiäkös tuosta nuo kaikki pensaat kahtelee, jottain kolme-neljä päivää maksimissaan. Lopputulos: kaksi viikkoa.

Olo oli kuitenkin jossain mielessä historiallinen ja merkittävä. Se mitä tehtiin ennenmuinoin, korjataan nyt uudestaan uuteen kukoistukseensa. Voisi olettaa että uuden sukupolven rautakauden suomalaisilla oli sama tunne korjatessaan ja käyttäessään monien sukupolvien takaisia ansoja omalla vuorollaan.

Tuet ja pensaat päässeet rapistumaan tässä vuosien mittaan…

… lisäpalikan naulaus paikalleen ja se on hänes. Tätä ei hiota.

Ja näitä  kaksosia ei edes yritetä tukea. Ei mittään mahdollisuuksia.

Tuet karjalaisesti vinksallaan aivan kuten ladot, liiterit ja luontokin.

Ygösellä yläpihalle? No ei, kuorma kaatui jo ennen ensimmäistä askelta.

Piti nöyrtyä ja viedä oksat useammassa, itseasiassa neljässä, erässä traktoritallille. Sielläpä sitä sitten miettimään kasan kurottaessa jo taivaisiin, notta pitäisköhän nämä jotenkin pressuttaa kunnes keksisi mitä näillä sitten oikeasti tekisi?

No ei ehkä ihan taivaisiin asti kurottuva torni, mutta ei se kaukanakaan ole!

Kuningasidea iski: viereisen katoksen rakennuspuut voisi kuljettaa muihin vapaisiin vajoihin ja viskaista oksat tilalle. Jälleen kerran optimismia, äkkiäkös tämän tästä katoksen tästä tyhjentelee ja täyttää uudestaan risuilla, jottai pari-kolme tuntia maksimissaan. Lopputulos: kaksi pitkää, kuumaa sekä janoista iltapäivää.

Osa puista mätettiin taakse ja sen huomaa taasen lautojen huojunnasta.

Poikkeuksellista ensiviisautta. Kasasta lankkuja pohjalle ennen kuljetusta pois.

Yllättävä löytö: ajan sekä käytön kuluttama vanhahtava kelkka. Talteen ->

Osa risuista vielä märkiä, mutta katokseen pukattiin se mitä pystyttiin.

Niin, se grillaus. Pääsi jälleen kerran tältä kaikelta rönsyymiseltä unhoittumaan. Kaupassa oli yllättävä tarjous saada kaksi “pekattia pakonia” yhden hinnalla, joten sitä tietenkiin ja nakkeja päälle kans vaikkei kaveria ollutkaan. Ei Marusallekaan kypsennetyt lihat maistunut, mutta se voi myös kertoa jotain kokkaajasta.

Rillipaikka, risuja, ruokaa, randomeita rojuja… tsek, tsek, tsek ja tsek.

Olis pienempikin puupino riittäny paistoon, mutta saatiinpahan savuefektit.

Hyvää oli, vaan perskuleen suolaista. Janotti vielä seuraavallakin viikolla.

Ja väsy iski välittömästi. Peräkärryn päälle päikkäreille, hyvin nukutti.

Sitten illasta kisselle kuivaharjoittelua aamukasteiseen hiirijahtiin.

  1. Siiri

    Kelkka on aarre…säilytä se sellaisenaan 🤗

    • Kuuselan Kerimys

      Juu, eiköhän tuo pysy sellaisena vaikkei erityisemmin yrittäisikään. Tuppaa tämmöiset asiat aina jäämään, kuten puolisen vuotta aitan liiteriä vasten nojannut tahkon yritelmä 😀

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén