Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

ajatukset, jätehuolto, kasvimaa, talous, traktori

Parasta ennen kuin myöhemmin

Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta tänään viiletellään viidellä kumisella renkaalla, joista yksi lepäilee takakontissa kuin muhkurainen jätesäkki mafioson limusiinissa.  Rullaillaan iisisti läpi kylänraittien, luun levätessä pesäpallomailana ikkunasta ulkona, wunderbaumin pyöriessä tuulilasista kierrepallona. Alla pyörii juoksumaton lailla ilta-auringon oranssiksi maalaama asfaltti ja kattopellistä heijastuu katulamppujen säteet yli paikallisten pitserioiden ja ohi kuitista kilahtavien kahden euron verottomien kebabbien…

Joten renkaat voisi vaihtaa tänään, ei sitä kait sen kummemmin voi selittää, tätä detaljeja täynnä nuokkuvaa unimaailman maisemaa. Kitkat alla, joten kiirettä ei ole ollut. Viimeksi vaihdettiin juhannuksena ja hyvinhän ne pelitti sinne asti. Pienet käyttömäärät autolla mahdollistavat monia asioita, kuten mm. harvat tankilla käynnit ja vielä harvemmin tapahtuvat auton vaihdot, nykyisen porskuttaessa eteenpäin yli esteiden, kinosten ja apokalypsien. Saksalaista laatua, jawohl.

Mutta vara-auto olisi hyvä olla. Siihen johtopäätökseen on saavuttu koetun kautta. Talvinen öljynvuoto juuri silloin kun autoa vähän enemmänkin tarvittiin, oli kuin maailmankaikkeuden näpäytys nenälle että hähää, etpä ollutkaan kaikkeen valmistautunut! Vahingosta viisastuneena asetettiin syssymmälle tavoitteeksi jonkinlainen varamobiili, mielellään itänaapurista nappisilmillään.

Vaan näinhän täällä käy; suunnitelmat menevät harvemmin juuri kuten suunniteltu. Velipojalta nimittäin kilahti viestiä, notta olis nostalgista hyvää automobiilia tarjolla eikä paljoa tarvitsisi talouspapereita lompakosta kaivella. Kokemus on opettanut myös senkin, että kun tilaisuus tulee kohdille, niin tartu siihen epäröimättä. Halpa ja hyvä sopivat harvemmin samaan lauseeseen, mutta luotettava myyjä ja itse asiantuntijan vilpitön innostus vakuuttivat. Eli ulkomailla vedettäisiin höplästä kuusi-nolla, mutta Suomessa voi pärjätä hyväuskoinenkin.

Halpis Mac Plus: 190tkm, sisätilat minttua ja perinteiset ruostevaivat.

Idästähän se tuokin ihme on, vaikkei niin sanottua “lujaa laatua”. Mutta onpahan vara-auto, joskin maantieteellisesti vielä muutama sata kilometriä etelässä. Sieltä se sitten aikanaan saapuu näille maille, kuten Seija Simola sanoisi: kun aika on.

Ja kun aika olisi vesisateiden, pääsisi myös simuloimaan rantojen miehien iltoja ympärillä tulisen roskatynnyrin. Nimittäin viime vuotiset, hieman vielä geeliset, vesisateita keräävät tynnyrit ovat näin talven jälkeen alkaneet rapistua sisäpuoleltaan. Maalipintaa lohkeilee ja alta löytyy lisää tahmaa. Parempi siis polttaa puhtaaksi ennen kasvimaan antimien kastelua. Viime kesänä satoi onnekkaasti niin useasti ettei kylvämisen jälkeen tarvinnut tynnyreihin turvautua.

Melkein yhtä mukavata repliä maaleja kuin poksautella kuplamuovia.

Kasvimaasta puheen ollen (ovela aasinsilta blogin multaiseen vakiosegmenttiin), taas tehtiin kasvimaalle toimenpiteitä. Tällä kertaa kitkettiin rikkaruohoja ennen ensimmäistäkään kylvöä. Niin on kevät ollut kummallinen, notta kasvit vaan kasvaa ja maalainen koittaa hiki hatussa pysytellä mukana pohtien milloin sekä kannattaisi että ehtisi mitäkin agrikulttuurista asiainhaaraa toteuttaa käytännössä.

Siunausta sadolle haettiin hyväksi todetuilla työhanskoilla.

Sen verran on ajatus muuttunut, että hetki sitten tuntui painostavalta saada kaikki tehtyä valmiiksi ajoissa. Niin se on kaikessa mitä lähtee sata lasissa toteuttamaan. Se on kaikki tai ei mitään -mentaliteetti joka johtaa väistämättä päiviensä optimointiin ja työn tekemiseen puurtamisen kautta. Jostakin se oivallus saapui, en muista mistä, mutta oman mielentilan tyytyväisyys ei ollut enää lopputuloksesta kiinni. Se riitti kun sai nyhtää rikkaruohoja pois pellosta ja se tuntui mukavalta. Se tehdään mitä ehditään, ei sen enempää. Ja jos jokin menee pieleen, ei hätää.

Siltä tuntui ainakin hetken. Kaikki mikä on uutta ja oivaltavaa pysyy mielessä vain hetken kirkkaana, kunnes luiskahtaa taas samoille urille pyörimään. Sanotaan että uudet asiat ottavat kolme viikkoa muuttuakseen tavaksi. Sama on ajattelunkin suhteen. Se mitä ajattelet, se kasvaa ja muuttaa uria aivoissa. Homman nimi on muistaminen. Täytyy vain muistaa etsiä aina se ilo tekemisestä ja unohtaa muu.

Puolet kasvimaasta kitketty. Melekoista pöheikköä penteles.

“Näkökulma on tärkeä”, niin pappa tapasi aikoinaan sanoa. Tähän voisi loppuun lisätä: “… ja sen säännöllinen vaihtaminen”. Se antaa perspektiiviä ja erilaista näkemystä totuttuun kuten korkealla Belaruksen hytin sisässä huojuminen. Sieltä käsin huomaa miten uutta ja ihmeellistä tämä maalla asuminen onkaan. “Ai että minä olen nyt täällä oikeasti? En ole huomannutkaan päivittäisen elämäni ohessa.”

Hämmästyttävää, kertakaikkisen hämmästyttävää. Mihin kaikkeen mieli itsestään nuoren koivun lailla taipuukaan ja miten suunnattomasti kuluukaan voimavaroja hukkaan jos sille ei osaa asettaa tarpeeksi hölliä ohjaksia kaulaan ohjaamaan.

Ja heposista puheen ollen; hevoskäyttöinen hankhmo sai kehoonsa rasvauksen valmistautuessaan kevään kyntötöihin. Ainoa kauramoottorin vastine toimii dieselillä, mutta kaipa se silläkin toimii kun laittaa vaijerin päästä roikkumaan ja jaksaa vaan käännellä kyntövehjettä aina saran päädyssä käsivoimilla kohdilleen.

Pieni pintaruoste tuskin menoa haittaa ja multaanhan se hioutuu.

Kanisterillinen polttoainetta tankkiin ja hops, matkaan vuan! Moottori hörähti käyntiin ensimmäisellä kerralla ja kehräsi kuin tiikeri viidakossa saalista kohdatessaan. Melekonen sonni siis. Ennen hevoskäyttöisiä vehkeitä koiteltiin kuitenkin helpon tien kulkemista, eli laitettiin niitä Oikeita ja Officiaaleja laitteita traktorin perään kiinni. Kyntöauraa ei ollut, mutta jousto/piikkiäes saattaisi hyvällä tuurilla olla välttävästi sopiva työkalu tähän hätään. Tesmaamalla selviää.

Se on hänes ja valmis iskemään äestään pellon juurevia voimia vastaan.

Raapii raapii, mutta ei tästä multaista keskitietä saada kerralla, ei toisella eikä kolmannellakaan. Muutaman edestakaisen kynnön jälkeen alkoi näyttää jo hieman paremmalta, mutta mitä on tämä vermomiehen tuuri? Kaksi viikkoa hellettä ja juuri sinä päivänä kun pitäisi kiesiä pellolla traktori lintassa, niin päälle iskee rankkasade ja ukkosmyrsky! Ei peijooni, traktori schnell schnell talliin ja sisälle juoksujalkaa kiskomaan töpseleitä irti pistorasioistaan. Ei ole Zeuksen kanssa leikkimistä.

Eikä sopinut aiemmin ostettu Irwinin C-kassu soittimeenkaan. Voee…

Noh, se on vain elämää. Tai itkua, riippuu kumpaa tässä haetaan. Taivaan lopetettua surunvalittelunsa ja maaperän kuivahdettua oli aikaa jatkaa jälleen kasvimaan kitkentää. Jääköön traktorin pyörittely nyt hetkeksi sikseen, joutaahan tuota myöhemminkiin. Viimeistään etelän vieraiden saavuttua heille voi tarjota ilmaista eksoottista toimintaa, joka tosiasiassa hyödyttää pehtooria itseään tietenkin.

Kasvimaa kitketty ja hontelot sipulinvarret maassa. Tästä se lähtee!

Josko se kompostikin yllättäisi tässä joku päivä ja paljastaisi sisältään mustaa multaa, sellaista samanlaista kuin rautakaupasta selkä vääränä kannetaan. Vaan ei, samalta heinältä tuo näyttää kuin ennenkiin. Ei kai se sitten vuodessa ehdi paljoa edistymään hmm… Möyhennetään tähän väliin ja laitetaan korvan taakse suunnitelma tekaista lisää komposteja maatumisen eri vaiheiden erotteluun.

Kansi meni vaihtoon. Vähän raskas käyttää, mutta kai siinä joku hyvä puoli on?

Ja jos ei ole, niin vaihdetaan takaisin. Sitä vain ajatteli, että kaipa tälle kannelle voisi antaa muutakin tekemistä kuin kompostin takaseinää vasten nojailu ja paikalleen lahoaminen. Kompostin möyhennyksestä löytyi lisää ajattelemattomuutta:

Biomuovipussi! Kompostissa! Voi miksi, miksi ihmeessä?

Ei se pussi sinne niin nopeasti maadu kuin voisi ajatella ja mahtuu aivan hyvin tavan roskista täyttämään. Joten ryömihän siitä muoviseen koloosi häiritsemästä tärkeää biologista hajotusprosessia, senkin plastinen pakkausmateriaali!

Kiitos kirjasta ja runosta, molemmat hatun arvon nostoisia!

Arkistosta: auringonlaskuun ratsastus Maikkeli Bein tyyliin.

  1. Siiri

    Vinkki: kokeile sitä Irvinin kasettia pitkittäis
    suunnassa siihen soittimeen, niinkuin siinä kuvassakin näyttäisi olevan 😉

    • Nea

      😀 Olin tulossa samaa ehdottamaan…. 😀

      • Kuuselan Kerimys

        Kyllä taas huomaa ettei olla käyty mitään lukioita, kun ei hetkeen älynny edes ohjeistuksen avulla miten tuo muka tuonne mahtuu 😀 Mutta aivan, näinhän se toimii!

  2. Siiri

    Hyvä että toimii….Irwinit soimaan😀

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén