Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

ajatukset, asuntokuvia, fiksailut, kasvimaa, kissakuvia, kokkailut, puusavotta, traktori, vene

KalmaKolmikon Kokoontumisajot

Tämänkertaista blogipostausta voisi myös tituleerata nimellä “tilan isäntä vuosimallia 2018 vieraineen”. Traditionaalinen ystävysten tapaaminen työn täyteisen pidennetyn viikonlopun merkeissä, josta seuraa aina kommelluksineen tarinoita myöhempien vuosien saunalauteille kerrottavaksi. Kuten tälläkin kertaa.

“Etelän valtakunnasta” saapui myös pakun täydeltä tavaroita muutamien muuttojen ja kaappien tyhjennyksien yhteydestä. Oivallinen hetki siis ottaa talteen monenmoista krääsää, joka saattaa nousta ajan saatossa vielä arvoon arvaamattomaan. Joten kun Kerimykseltä kysyttiin että “haluatko tämän ja tämän esineen?”, niin vastaus oli lähestulkoon aina: “tottakai, tänne vuan!”

Huonekaluosastolle mm. ekstra-löhö tuoli ja nörttiuskottava pelihylly.

Tomaatintaimiduo; Tiny Tim ja se toinen jonka nimeä ei koskaan muista.

“Ja miumaulle ei mittää? Reilukerho kokoontuu jälleen, näköjään.”

Myös musavehkeitä saatiin viimeisten pirkkalaisten keskuuteen syntikan ja rumpukoneen muodossa. Ensimmäiseen tosin piti lähteä heti ensimmäisenä iltana kolvailemaan uutta muuntajaa tilalle kun edellistä ei edes löytynyt. Pieni iltapuhde meni rattoisasti hyvässä seurassa, mutta ei ongelmitta kuitenkaan. 80-luvun laitteet ovat kuitenkin kiitollisia korjattavia kun ei tarvitse käytellä mitään pinsettejä tai teleskooppimonokkeleita kuten nykypäivänä tuppaa olemaan standardina.

Semmosta pientä näpertelyä kello kolmelta aamuyöstä.

Traktoria tietenkin laiteltiin kuten perinteet velvoittavat. Tällä kertaa tartuttiin toimeen simppelin huoltotoimenpiteen, öljynvaihdon, muodossa. Öljynsuodatin putsattiin kanssa samaan syssyyn kun sitäkään ei varmasti oltu vuosiin availtu. Kyllä sillä vaihdoksella varmasti jotain positiivista vaikutusta oli, käynnistyminen ainakin tuntui sujuvan entistä sutjakampaan. Pyöriteltiin vielä päivän loppuun yksissä tuumin yksi rivi kylvökuntoon, kunnes itikoiden invaasio pakotti seinien sisälle.

Dieselillä öljynsuodattimen putsausta ilman likaisen työn lisää.

Hepankorvikse hörisee, juolavehnä vikisee ja kuvitelmat karisee.

Saihan sillä tulosta sai aikaan, näin pintapuolisesti tarkasteltuna.

Puunkaatoa oli myös projektilistalla, nyt kun oli enemmän ihmistä ja asiantuntemusta varmistamassa työturvallisuutta. Yksi teki, toinen kuvasi ja kolmas huuteli työnjohtajana ohjeita muovisesta ohjaajantuolistaan. Täydellisen työnjaon seurauksena puu kaatui presiis sinne minne pitikin ja vajat säilyttivät ryhtinsä. Kaikki rakennusten seinuksia hiplaavat puut on ollut visiona kaataa ja tämä oli viimeinen isommanpuoleisista rungoista, joita ei yksin halunnut lähteä sohlaamaan.

Alaoksat vesurilla karsittu, suunnitelma kasaan parsittu/

Köydellä suunta varmistettu, jännitys tiukalle kiristetty/

Keskisen saha tankattu, jopa onnistuneesti käynnistetty/

Melkein puu kaadettu… Marusa, pois alta nyt!/

Kaato onnistui yhtä täydellisesti kuin ruuan kulutuksen arviointi.

Eipä paljoa ylitse jäänyt siitä mitä alunperin oli ostettu. Suorastaan hämmästyttävän tarkalleen oli arvioitu kulutukset, niin juoman kuin suuhunpantavankin suhteen. Ajan arviointi oli myös nappiin osunut, sillä viimeisenä päivänä ei tuntunut siltä että olisi paljoakaan jäänyt tekemättä. Kaikki mitä oli suunniteltu, oli myös onnistuneesti toteutettu eikä suurempia takapotkujakaan ollut takamuksille osunut.

Tai no, venettä ei ehditty viemään vilvoittavan veden äärelle kun tämä Titanic ottikin oletettua enemmän aikaa korjaukseen. Toinen puoli saatiin kuitenkin täysin vesikelpoiseksi, eikä toinenkaan puoli vailla paikkailuja jäänyt. Siinähän ne tunnit menivät rattoisaan tököttäessä hartsia lasikuituun ranskalaiseen tyyliin ja maalatessa topparia venhosen päälle kuin merkkaamaan lopullista työvoittoa.

Paitsi että kovete unohtui. Eikun vaan sormet ristissä toinen kerros päälle.

Tehdyn tuntuista ja toivottavasti lopunviimeksi seilauskelpoista.

Lenkkiavain pultattiin tukipalkiksi kestämään soutamisen voimaa.

Ja lasikuitua päälle niin perskuleesti, että kestää ydinräjähdyksenkin.

Aika kului kuin iltamissa kun iltaviihteenä oli tuijotella betonilla valettua ämpäriä kuumenemassa satoihin ja taas satoihin asteisiin sulattaen sinne syötetyt tyhjät alumiiniset tölkit yhtenäiseksi sulaksi metallimassaksi. Kuumottavaa, mutta samalla kiehtovaa ja kaikki tämä vain vedenkeittimen energiankulutuksella!

Tavaraa kuin sepällä, mutta järjestyksessä kuin seniorisurgeonilla.

Melkeen kuin pienoistulivuori, mutta ilman laavaa olohuoneessa.

Viimeisen päivän joutsenlauluna korjattiin lumen runtelemat tikkaat aitan takaa, kun hitsuutusvehkeet olivat käden ulottuvilla ja useampi käsipari ihmettelemässä miten tikkaat saataisiin irti seinästä ilman särkyneitä ikkunoita tai muita rinnakkaisharmeja. Todettiin helpommaksi korjata vanhaa kuin sohlata uutta ja kenties epäyhteensopivaa metallitikasta paikalleen. Halki vaan ja kasaan uudestaan.

Vähäistä taittumista havaittavissa, saisinko sirkkelin kiitos?

“Hyvältä näyttää”, sanoivat jalat toisilleen työn jälkeä tarkastaessaan.

Päälle kuution verran ruosteenestonesteitä ja rasitustestiin.

Kesti hypyt ja pomput sekä kiipeilyn. Pitäis kelvata nuohoojallekin.

Kaikki mukava loppuu aikanaan ja niin tämäkin kerta chillausta, grillausta sekä kaikenlaista kikkailua oli ohitse. Paljoa ei ahtaaseen blogipostaukseen mahdu kaikesta siitä ilakoimisesta ja turinoinnista, mutta toivokaamme siunausta saada aikaa toistaa näitä miellyttäviä elämyksiä uudelleen. Sitähän se elämä kuitenkin on; alati toistuvia tapahtumien uusintoja ja mieltä hyväilevien sellaisten tavoittelua.

Marusakin lysähti lähdön hetkellä repun päälle makaamaan mielipiteeksi.

Ja sama videomuodossa tahditettuna surffirockin tahtiin.

  1. Siiri

    Kyllä hommat hoituu, kun on ammattimiehet asialla 😀

Jätä kommentti Cancel reply

Theme by Anders Norén