Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

fiksailut, kalassa, kauppareissut, kokkailut, tein-itse-ja-säästin, traktori, vene

Pyörivien koneiden talous

Taidanpas kipaista tästä pyörällä kyläkaupalle kun auto on vieläkin korjausta vailla… tai sitten ei polkaista, kun kauppa onkin mennyt kiinni ja ilmeisesti viimeistä kertaa. Ei taida kilpailijoista olla suoranaisesti riesaa, mutta tainnut hautausmaa viedä näillä seuduilla suurimman osan vakiasiakkaista mennessään. Autioituva maaseutu ja niin pois päin eikä se markettipaikan pystyssä pitäminenkään hyväntekeväisyyttä ole.

Piti se kuitenkin polkaista kirppiksellä kääntymään ja kukaties kaupassa olisi vielä varastojen tyhjennys menossa reiluun alehintaan? Eipä ollut ei, mutta kirppisreissu osoittautui jälleen kerran antoisaksi. Niin materiaalisesti kuin sosiaalisestikin.

Musiikkia jos jonkinlaista ja juuri passelisti sopivankokoinen liivi.

Varsinkin tuo Kullervo Linnan Suuri humppaorkesteri on mainio kasetti. Tullut soiteltua enemmänkin, mutta voe perskeles kun eräänä aamuna ajattelin ruokaa laittaessa että laitanpas hieman musiikkia mankasta soimaan, niin kuinkas kävikään:

Eikös se nauha sitten mennyt tuhannen solmuun sekundasoittimessa!

Nooh, rauha maahan ja nauhan kelaus takaisin kuosiinsa. Sai siitä vielä toimivan pelin sentään. Ois se pihteinen vieköön harmittanu jos olis jääny Keikaripolkat jatkossa kuuntelemati. Näin ne on muutkin klassikkokasetit aikanaan hajonneet, huonon soittimen takia. Kauas ovat kadonneet nauha-avaruuteen menneisyyden hupailut, joita lapsena lelumankan kautta C-kaseteille äänitettiin. Bendele.

Kun kuivaruoka kyllästyttää, aletaan soveltamaan. Tortillaa vadelmahillolla.

On ainakin ylitsetursuuvaa nytten. Digitaaliseen postilaatikkoon nimittäin kolahti viesti jossa arvosteltiin että tortillalevy pitää täyttää aina ähkyyn asti, kun edelliskerran blogin juusto&tonnikala-versio taas oli varsin lättänä. Vastaväitteeksi piti kehitellä jotain nokkelaa ja ei tuo kombo hullumpaa maulta ollutkaan, mutta nopeasti siihen kyllästyi. Se ei loppujen lopuksi paljon muulle maistunut kuin hillolle.

Vene, vene on mennyt vesille! Tai no melkein, mutta kuitenkin.

Niin kävi, että vuoden päivät siinä kului reikiä fiksatessa edistymisen ollessa hiljaisempaa kuin mykkäfilmissä, mutta etelän hurjien saapuessa jälleen chillaamaan&grillaamaan saatiin motia saada viimeisteltyä botski soutelukuntoon.

Ei mitään itse-epäilyksiä, mutta parempi jos ei soutais keskeltä vaan edestä.

Tuo jalkatappi, mikälie, on täynnä lasikuitumattoa ja hartsia. Ehkä se kestäisi isommankin polkaisun, mutta enemmän mietityttää tuo revennyt vasen laita joka myös kuvassa näkyy. Sitä on vahvistettu lenkkiavaimella ja reilulla kerroksella lasikuitua, mutta ei se soutaminenkaan mitään käsillä veteen läiskyttelyä ole. Joten soudetaan edestä, niin ei tarvitse olla vetämässä venettä heti takaisin telakalle.

Joen kautta järvelle ja sieltä soudeltiin vene leposijaansa verkkomajalle.

Joella soutelu oli muuten oikein tunnelmallista ja leppoisaa, mutta tietenkin sitä piti kerran vene kiville karauttaa läheisten kesähuviloiden asukkaiden valvovan silmän alla. Vene pysyi kuitenkin vesikelpoisena kohelluksesta huolimatta ja bon bon voyage saatiin kunnialla päätökseensä. Eikä  jääty tällä reissulla ilman saalista:

Pieni hauki ja iso ahven. Kyllä siitä ruokakalat paistelee mielellään.

Autojakin rassailtiin ja huolella rassattiinkin. Niinkin kovasti ettei Opel enää käynnistynyt ollenkaan, mutta siihen ei varmastikaan vaikuttaneet avattuun ECU:un lentäneet hyönteiset. ECU:n sisällä oli nimittäin sellainen hyvin tarttuva geelipinta ja sinne kaikki mahdolliset ötökät päättivät tietenkin tökähtää kiinni kun oli muuten pimeää. Jälkiviisaus oli tämän reissun teema, mutta tekevälle sattuu.

Yötä myöten tallissa kuten asiaan kuuluu. Päivät olivat nukkumista varten.

Monenlaista koiteltiin ja testailtiin. Ei edes vaahtomuovista ja alumiiniteipistä kasaan kyhätty lisäjäähy auttanut, vaan Obelix itsepäisesti lakkasi toimimasta riittävän lämpötilan saavutettuaan ja hieman jäähdyttyään. Lopputuloksena vanha osa mäkeen, uusi tilaukseen ja Toyotan renkaat alle ajamiseen odotuksen ajaksi.

Traktorilla Opelin hinaus pois alati hyödyllisemmäksi käyvästä rasvamontusta.

Hyvä ettei alusta lähtenyt irti kun traktorilla tuli epähuomiossa nykäistyä tarpeettoman lujasti liikkeelle, mutta ei sitä aina kaikkea jekkase etukäteen ja joskus jää se jälkioivalluskin saavuttamatta. Vaan onpahan muuten mukava ajettava tuo Corolla ja tunnelmallinen. Tuntuu kuin olisi vasaran vaihtanut viinilasilliseen.

Nyt on ensimmäisen kerran koettu sitä kuuluisaa ajamisen tuntua ja oivallettu miksi ihmeessä kukaan jaksaa kiesiä ihan vain huvikseen sunnuntaisin. Ja voi sitä jälkipuheen määrää jos ei olisikaan tullut tuota autoa ostettua! Mikä lie etiäinen käynyt kun melkein heti pääsi vara-auto todistamaan oikeutusta olemassaoloonsa.

Toyotaan jakopäähihnan vaihto ja muita huoltoja ammattimiähen kanssa.

Ja tietenkin pientä virittelyä harrasteltiin perushuoltojen ohessa. Kojelaudasta puuttuvia lisämittareita, kuten melkoisen tavanomaista kierroslukumittaria, oli tarkoituksena asennella paikalleen ja rakentaa niille 3D-tulostimella kehikko.

Tämmönen high-tech vehjas, myös vuoden turhakkeeksi parjattu.

Eipä sekään suunnitelma täysin putkeen mennyt, kun matkan rasitteet olivat katkaisseet kamelilta selän eli syöttöpäästä vastuksen. Monta vaihtoehtoista osaa testattiin usean vastuksen ryppäästä lyijykynän grafiittiin, mutta vasta viimeisenä iltana saatiin toimimaan ilman savuefektejä  ja kehikko pääsi tulostukseen.

Suklaamonssea ensimmäistä prototyyppiä odotellessa. Viitisen tuntia meni.

Vaan vielä oli parantamisen varaa. Aamusta koitettiin tulostella vielä toinen versio nopeammilla asetuksilla, mutta persiilleenhän se meni kun ei laite enää pysynyt vauhdissa mukana. Etelässä sitten uudet tulostukset paremmalla ajalla.

Myös lainassa olleeseen tahkoon saattaa olla tarve tulostella uusia osia…

Juuri oli sopivasti ehtinyt taas kerran kaikki työkalut teroitella lävitse kun moottori jysähti seis ja käsi paloi lievästi siinä rytäkässä ihmetellessä miksei tahko enää pyöri. Eihän se tietenkään pyöri jos muoviratas on sulanut sisältä melkein muodottomaksi. Hyvä on isäntä, hyvä on. Oikein hyvä huomio sieltä takarivistä huudeltuna.

Toimii se monttu myös pyörän ketjujen rasvaukseen kun sovelletaan.

Laiteltiin tuo pieni postikonkeli kanssa kuntoon kun siltä alkoi tuntumaan. Ja mikäs siinä puljatessa kun mekaniikka oli simppeliä ja radio soitti humppaa. Toisesta pyörästä uusi satula ja etujarrut tilalle, ketjujen huolto ja toteamus että 21-vaihteinen pyörä toimii enää vain kahdella. Eipä haittaa, täysin riittävä määrä.

Loppuun vielä tunnelmointikuva järveltä. On se ves’ vaan niin hienoo.

  1. Siiri

    Onhan siinä ollut taas ”ohjelmaa” kerrakseen 😂

    • Kuuselan Kerimys

      Ei ainakaan tylsistymään pääse kun näiden tovereiden kanssa touhuaa 😀

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén