Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

kasvimaa, kokkailut, pihahommia, säilöminen, tein-itse-ja-säästin

Kasvimaan hedelmiä

Huolimatta kaikista myöhästyksistä ja epäilyksen momenteista, niin kehve vieköön, kasvimaa se yllätti tänäkin vuonna antaessaan takaisin paljon enemmän kuin olisi voinut kohtuudella odottaa kylvämisen perusteella. Mutta siinä missä kasvimaa oli suksee, yrttimaa unohtunut hyödyntää tänä vuonna lähestulkoon täysin. Pari mansikkaa muistanut käydä napostelemassa, siinä kaikki. Maa-artisokat voisi käydä vielä nostamassa ylös kunhan eivät katoa, kuten purjot, mysteerisesti jonnekin.

Muita onnistumisia: siperianherne (joku semmottii se oli) istutettuna.

Naapurilta sai tuommosen kantoon kun kerran hetken mielijohteesta kävi pihalla pyörimässä ja kyselemässä kuulumisia. Oli väärään penkkiin mennyt kasvamaan tuommonen pentele, niin sai sitten tuosta ruusupuskien kulmasta uuden kodin itselleen eikä tarvinnut lehtikompostoriin maatua. Tuottaa muuten hyvin samankaltaisia palkoja kuin nauris, etäisesti hernettä muistuttavia.

Ja miten korvataan tämä kiitollisuus? Kuoli pystyyn, ruoja!

Kyllä sitä kerran kasteltiin siinä istutusvaiheessa, mutta sen jälkeen… nooh, ei tässä ole joutanut jatkuvasti oksaa kädestä pitämään ja juurtumista kannustamaan. Anti olla sitten, eipä tuosta syötävää olis saanut muutenkaan. Sellaista silmäniloa vuan.

Tällaisia ovat nauriiden palot. Helppo kerätä kuivahtaneina talteen.

Ja palkojen poistamisen jälkeen jäljelle jäi mukava määrä siemeniä.

Kyllä nuilla muutamat rivit kylvää ja myöhemmin saa siemeniä vielä lisää kunhan palkoja kuivahtelee pystyyn vanhuuttaan. Eipä tarvi kohtapuoliin siemenpusseja enää ostella, ellei sitten satu kohdalle todella huono satovuosi tai muu katastrofi, kuten vaikkapa harmaan hävittäjän vauhdilla rakeita pommittava yksittäinen pilvi.

Edellisvuonna maahan jääneistä perunoista sai tänäkin vuonna satoa.

Ei maultaan lainkaan hullumpia eikä muuta tarvinnut nähdä kuin multaamisen vaiva. Nähtävästi perunaa valmistuu muutenkin tänä vuonna hirmuisesti eli hyvät kelit siis olleet. Herneitä taasen jostain syystä paljon vähemmän kuin kaavailtu eli huonot kelit siis olleet. Tämä on se maalaisen siunaus; aina voi syyttää säitä satotuloksesta.

Silti meinas pöytätila loppua kun herneitä perkasi leffasta naattiessa.

Kuivaamiseen tarvittiin aivan uusia menetelmiä, jotta pääsisi a) helpommalla ja b) vähemmällä vaivalla. Ja kuten aina; laiskuus ohjaa uusiin innovaatioihin. Visiona oli saunan lauteisiin kiinnitettävä ja helposti kasattava/purettava kuivauslaari. Pihalta sopivan paksuista jämälautaa lauteiden väliin, siihen puolikas sanomalehti päälle ja sitten vaan ämpäristä herneiden kaataminen laariin kosteutta haihduttamaan.

Tadaa, täysin toimiva kuivatuskiulu ilman yhtäkään naulaa.

Ensimmäisen kerran tämä systeemi toimi loistavasti, mutta seuraavan satsin kuivatukseen ei löytynytkään tallista enää samoja lautoja ja nämä uudet kaatuilivat itsestään kuin miehet aamuyöstä herneiden tipahdellessa lauteiden raoista lattialle pyöriskelemään. Totisesti, sillä olisi puolensa kasata pysyviä rakennelmia kerralla.

Harvennussatoa: punajuurta. Uusi tuttavuus, mitenhän toimii ruokana?

Hyvinhän se toimi kun pannulla paistoi ja vielä paremmin kun vaihtoi toisella yrityksellä rypsiöljyn voihin sekä lorautti mukaan hieman etikkaa ja valkosipulinkynsiä lisukkeeksi. Siinä pyöritellessä punajuurisiivuja pannulla päähän pälkähti mielenmullistus siitä miksi ruokaa aina käännellään ja siirrellään pannulla. Mutta ei siitä sen enempää. Olisihan tuo pitänyt oivaltaa jo vuosikausia sitten.

On raaputeltu intohimoisesti teräsharjalla. Vastaväitteitä ei hyväksytä.

Puhdasta ei tullut täysin vieläkään. Etelästä toimitettiin grillaustarvikkeita, vuosikausia sateessa seisseitä sellaisia. Etikkaa ja teräsharjaa kun näyttää ahkeraan, niin poistuu ne ruosteetkin käyttötavaroiden uljasta hohtoa pilaamasta. Nyt pitää vain etsiä uusi teräsharja työn jatkamiseen jos sellainen laatikostosta löytyisi.

Naapurin runsaista punaherukkapensaista riitti satoa tähänkin talouteen.

Olihan se mukavaa makoilla peräkärrissä ihastelemassa kirkasta tähtitaivasta myöhään yöhön, mutta seuraus siitä oli herääminen iltapäivällä puhelinsoittoon. Olisi tarjolla punaista marjaa, sen kun keräisi. Ei kuulemma enää pakastimeen mahtunut eikä tyhjiä pullojakaan ollut enempää kaapissa mehustamiseen.

Tarjoukset tulee aina hyödyntää, varsinkin kun omasta punaisesta pensaasta jäi jälleen kerran keräämättä marjat ennen lintuja tai niiden rusinoiksi kuivahtamista. Marjojen, ei lintujen siis. Mustaa on sen sijaan pakastimen laatikot täynnä. Ja niin sietäiskin olla, sen verran monesti on tullut kerätessä nokkosesta nassuun ettei tosikaan. Karviaiset oli mainioita, varsinkin kaurahiutaleiden ja veden kanssa.

Toinen uusi testattava tulokas tällä satokaudella: humala.

Nuita köynnöksiä on kasvanut itsekseen navetan seinällä ja pitihän nuo humalankävyt tietenkin talteen kerätä etteivät jäisi vallassaan hyödyntämättä. Sen verran oli tietämystä etukäteen että oluen maustamiseen olisivat sopivia, mutta ei sellaisen valmistamista tähän väliin viitsisi opetella. Mitenkäs jos tekisi teetä?

Karvasta, hyvin karvasta. Ei ole Liptonin teet ilman sokeria mitään tähän litkuun verrattuna, joskin nykyään nekin uppoavat kuten kahvikin. Kiitos maaseutu 2017-2018 makuaistin kehittymisestä. Mistä lie idea saapunut, mutta kiljun lisääminen humalateehen tuntui luontevalta testiltä. Ei mennyt kilju väärään kaulaan kuten pelättyä, vaan yllättäen maku muistutti lämmintä olutta. Täysin juotavaa, suorastaan hyvää. “Kippasan!”, sanoisivat japanilaiset.  Mitenhän simassa?

Osa porkkanoista saanut myös siemenet valmiiksi. Kukat matkaan, naps.

Tällaista möyhöä niistä sai. Ensi vuonna sen sitten näkee miten kasvavat.

Yleisön pyynnöstä: Kasvimaakierros II. Asiavirheitä *saattaa* esiintyä.

  1. Siiri

    Kiitos kasvimaa kierroksesta. Paljon tulee satoa👍

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén