Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

ajatukset, kasvimaa, kauppareissut, kokkailut, pihahommia, puusavotta

Sirpaleista muistelointia

Jos puu kaatuu metsässä, niin onko sekin valkoisen miehen vika?

Tällä kertaa länsimaiset ihmiset saivat kuitenkin synninpäästön ja oikeana syypäänä oli mökin olkapäitä koputteleva myrsky, työkalunaan vauhdikas tuuli. Yöllä unen läpi kuului kuinka peltiämpäri kolisi alas terassin portaita ja hetkeä myöhemmin perään pärähti lasimaljakko laattalattialle pieniksi palasiksi. Jaha, jatketaan unia siis.

Seuraavana päivänä oli kauppapäivä ja kerrankin oltiin liikkeellä suorastaan ajoissa eikä iltakuudelta kuten yleensä. Matka tyssäsi kuitenkin heti ensimmäisen mutkan jälkeen tielle kaatuneen puun raivaamiseen. Ei tarvinnut sentään moottorisah… siis käsisahaa käyttää, kun puuvanhus oli räpsähtänyt latvasta poikki maahan majesteetillisesti kaatuessaan kuin Pasi Nurminen punaisella matolla konsanaan.

Tonnikalan syöminen alkoi sen sijaan kolkuttelemaan omaatuntoa.

Sellaista huhua on kuultu, että tonnikala olisi uhanalaista kalalajiketta ja siellä kauppojen hyllyllä alennus-tonfiskaa kädessä pyöritellessä kävi mielessä tarkistaa onko asia tosiaankin näin. Olihan se, ikävä kyllä. Ainoa oikea valinta oli ottaa kaksi alennuspurkkia tavallisen viiden sijaan ja kolmen puuttuvan tonnikalan tilalle kehitellä uusia vaihtoehtoisia lisukkeita kuten sardiinia ja papuja. Pisara meressä, mutta jos sillä saisi edistettyä elinoloja sen verran ettei nyt sukupuuttoon kuolisi. Olisihan se mukava laittaa tonnikalaa pitsan päälliseksi vielä herran vuonna 2055.

Ananaskin tarttui mukaan, mutta kuvan näppääminen muistui jälkikäteen.

Hyvää oli ja vaikka kieltä kirvelikin, niin pitihän sitä ottaa vielä kerran kiellon päälle lisää. Ei ollut hehkee dagen efter, mutta jääkaapissa viilentyneet ananaspalat eivät maistellessa enää kirveltäneetkään niin paljoa, joten sillähän se lähtee millä on tullutkin eikö vain? Ei lähtenyt, ei sinnepäinkään. Hyvää se oli siltikin. Namskis.

Muita hyviä epähedelmiä: pakkasen kirpaisemat vihreät tomaatit.

Tuossa nyt viikon ajan kypsyneet pöydällä ja alkaa näyttää uhkaavasti siltä että  tomaatit ovat tätä tahtia nopeammin homeessa kuin kypsiä. Toisaalta, eipä haittaa. Saapahan ensi vuodelle siemenet talteen uuteen toivorikkaaseen yritykseen.

Saas nähdä mitä näistäkin tulee. Ei oo syötäviä, mutta silmäniloa.

Palonurmen kasvitieteellisestä Kuuselan vaatimattomaan huvi&hyöty -puutarhaan saapuneesta delegaatiosta tuotiin lahjaksi tulppaanien lisäksi myös suklaakirsikkapensas (cherrys fazerinos). Niille sitten raivattiin uutta alaa rikkaruohoista vapaaksi haudankaivajan elkein eikä mullassa pihistelty. Pellonpään kasvimaasta kuljetettiin sitä kokonaiset kolme (3) kottikärryllistä uuteen penkkiin.

Valkoiset tiilet vielä reunustukseksi ja se on hänes puutarhalehteen.

Ja lisäbonuksena kuva aurinkoon siirretystä maa-artisokkien rivistöstä.

Saatiin nimittäin ammattilaisjuomarahoja tekijätyypeiltä, että aiempi istutuspaikka ei ollutkaan paras mahdollinen näille maa-artisokille. Ja härkäpavulle. Ja varsisellerille. Mutta nyt on virheet korjattu ja kaikki on valmiina uuteen kasvukauteen jos vain nuo artisokkelit jaksais pysyä pystyssä eikä kaatuilis jatkuvasti tuulessa kumoon… sillä oli puolensa että olivat klimpissä aiemmin.

Kaivellessa löytyi myös valmista satoakin hintsusti maisteluun.

Hyvin samankaltaista perunan kanssa ulkonäöltään ja erityisen paljon viipaloituna leivinpaperilla päällystetylle uunipellille johon oli lorauteltu tilkkanen rypsiöljyä sekä hyppysellinen yrttisuolaa. Maku hienostunut kuin aatelisten suosimassa sinileimassa tai lapsuudenkodin takapihalla suuhun eksyneessä kourallisessa rusinoita rasauttavaa unelmaa. Näitä kasvamaan lisää, ehdottomasti.

Kuten ei kurkutkaan megapikkelsejä, niin eivätpä olleet sipulitkaan.

Pienuus on ollut selvästi tämän vuoden teema. Kovasti aiheuttivat ihmetystä nostaessa että näinkö nämä kasvavatkin, kun oletuksena oli pienen siemensipulin kasvaminen näääin isoksi keltasipuliksi. Niin, kasvaishan siitä sellainen jos ois ollut keltasipulin siemenet, mutta nämä olivatkin istukassipuleita, tällaisia pienempiä. Ihan passeleita kuitennii mitä raakana maistellut kahdesti. Ei nimittäin oppinut ensimmäisestä kerrasta että ei se hyvää ollutkaan silleensä. Paistaa se pittää.

Pieniä oli myös puusavotan saaliit näillä vehkeillä; vesureilla ja käsisahalla.

Myöhemmin tuli käytyä korjauttamassa se moottorisahan vetonarukin kuntoon ja pääsi sahaamaan myös kunnon tukkia pienemmiksi, helpommin hallittaviksi pölleiksi. Mutta tarvitaanhan sitä pientä hellapuuta kuten isompaa uunipuutakin. Messevästi ovat päivät menneet puita vääntäessä ja kasvimaata kääntäessä.

Ja silloin tietää liikkuneensa tarpeeksi kun jalkoja särkee illasta, MOT.

  1. Anonymous

    Mukavaa oli vierailla. Tila oli aivan sinun näköinen. Maa-artisokkien varsia ei olisi tarvinnut siirtää, pelkät mukulat. Kas kun varret kuolee talvella kuten kukkien tai perunan varret. Vaan eikö tule hyvä keitto/muusi? Ne mun ikkunat on kokoa pienet 46/47×96/97 ja iso 96/97×96/97 cm (mitattu ulkosyrjästä) T. Mökkiläinen Palonurmesta

    • Kuuselan Kerimys

      No kehve, tulipa tehtyä jälleen hölmöyksiä kun olisi päässyt helpommallakin. Keittoa ja muusia voisi myös koitella. Hyvin pitkälti perunan oloinen koostumukseltaan, mutta herkullisemmalla maulla. Miepä mittailen nuita ikkunoita ja laittelen myöhemmiten viestiä olisiko soppelin kokoiset siun karmeihin 🙂

Jätä kommentti Cancel reply

Theme by Anders Norén