Ei onneksi kuitenkaan, mutta eräänä mitenkään mistään muista poikkeavana aamuna yksi sellaisia levittävä punkki löytyi käsivarrelta kikkailemasta. Voipi olla että punkannut kolmantena pyöränä samassa sängyssä Kerimyksen ja Marusan kanssa ja siitä sitten liftannut toiveikkaana kyytiä etiäpäin. Sellaisen hän tosiaan saikin ja lensi vauhdilla ulko-ovesta kauas pöpelikköön. Nyt ei passais keksiä tekosyitä tekemättömyyksiin tai sairastua aivokalvontulehduksiin.

Kalpenee knallit sekä sateenvarjot tämän byrokatin rinnalla.

Niin on kova miettiminen avonaisella ulko-ovella, että siinä jää lakialoitteiden pyörittäminenkin toiseksi. Menisikö sitä ulos vaiko ei? Mitä jos jäisinkin tähän lämpimään istumaan ja aistimaan viileän syysillan tuoksuja? Ai ei käy vai? Miauu ja ilmasiltaa myöten kynnyksen toiselle puolelle. Ja ovi kiinni perässä.

Tekniikka on toiminut. Nostamalla kissan muutaman kerran miettimislimbosta ylös ja ulos on kummasti ripeyttänyt omaehtoista ulostautumista myöhempinä kertoina. Vielä jaksaa Marusa lähteä yön selkään seikkailemaan, vaikka onkin jo vilpoista ja takaisin palatessa on opittu raapimaan terassimuovia kappaleiksi tai hyppäämään räminällä ikkunalaudalle herättämään herra ovenavaajan huomiota. Fiksu katti.

Nyt oppinut kulkemaan tuosta rakosesta terassille ilman isompaa meteliä.

Ja odottelemaan ovenavauspalvelua rauhassa talvipesässä nukkuen.

Viimekertainen tonnikala-episoodi kirvoitti kommenttia ja asia on tosiaankin niin, että kaupoissa myytävä tonnikala onkin usein boniittia, joka on vielä elinvoimainen laji. Varsinkin jos purkista löytyy vastuullisen kalastamisen lyhenne MSC, onnistuu ostaminen ilman suurempia tunnontuskia. Lisäksi markkinoille on tulossa myös enenevissä määrin tonnikalaa jota on kasvatettu verkkoaltaissa, joten välitön vaara menettää mainiot pitsanpäälliset on siis ohitettu tältä erää, huh.

Pitää silti testailla miten nuo sardiinit ja pavut maistuu jos saisi niillä vaihtelua ruokavalioon. Sitä tuppaa jämähtämään aina samojen raaka-aineiden käyttöön ja uusien makujen löytöretkeily ei innosta hiljalleen voimistuvan nälän maisemissa.

Vihreän omenan boolia sen sijaan tuli kokeiltua vierasviikolla.

Monenmoista projektia saatiin taas aikaiseksi ja vireille. Opeli on nykyään ajavien kirjoissa ja syypäänä oli tosiaankin todennäköisesti lämmöstä hajalle haljennut ECU. Taas opittiin uusia asioita autoalan arvaamattomasta maailmasta internetin opettaessa vaihto- ja vaara-askeleista. Toyota Space Cadettiin puolestaan asennettiin lisämittareita ja seuraavaksi varmaan laitetaan neonvalot pohjaan ja viilipurkista räpätin vanteiden väliin. Pitäähän sitä miehellä harrastuksia olla.

Siinäpä möllöttävät talleissaan kuin Robinin sukat konsanaan.

Veneen perämoottoriakin koitettu fiksata, mutta homma kaatunut simppeliin ongelmaan; jämähtäneeseen vauhtipyörän kanteen. Pitäisi saada se irti, jotta pääsisi tutkailemaan ja mittailemaan miksei toinen tulppa anna lainkaan kipinää. Yhtä monesti on nostettu vasara ylös kilkutteluun kuin takaisin alas tuumaustaukoon.

Mutta kyllä se siitä viimeistään kun antaa kunnolla runtua käkättimeen.

Sen verran optimisteja oltiin kuitenkin korjauksen valmistumisen suhteen, että viskattiin jolla talviteloille hyvän sään aikana. Käytiin sitä kalassakin, mutta ei sieltä mitään noussut onkimadolla saatika pilkillä. Siimat vain katkesivat. Kesällä sitten uudestaan soutelemaan, on se kuitenkin mukavata liikuntaa.

Melkeinpä yhtä mukavaa ja lähes yhtä tehokasta kuin Briggs & Stratton ruohonleikkurin käyntiin vetäminen. Siinä sitä olisi kuntosaleille helppo ja edullinen laite jyystettäväksi ja palkitsemisjärjestelmäkin löytyy sisäänrakennettuna. Vai voiko sitä palkinnoksi sanoa että pääsee leikkaamaan pihalta nurmea?

Vene pöllien varaan, pressu päälle ja tulppa irti. Se on hänes.

Toinen pressu viskattiin vuotavan liiterin katolle pahimpaan hätään.

Sitä sitten seuraavana vuonna miettimään miten laittelisi kunnolla kuntoon. Mökin katolle pitäis kanssa tikkaat asennella nuohoojalle kun on liian riskialtista käydä hormia putsaamassa. Monenmoista ois, mutta on sitä hommaa muillaki. Eikä talveen taittuessa paljoa enää aikaan saa; kasvimaata ympäri ja puita niin paljon kuin ehtii.

Niitä jälkimmäisiä käytiin viemässä kärristä talteen toiselle liiterille.

Ja sen jälkeen taas kärri täyteen uusia puita metsästä. Kaikkihan sinne piti ahtaa mitä vain tehtyä oli saanut ja sen näköinen oli lastikin. Belarus jaksaa kuitenkin vetää ylämäkeen vaikka valtameritankkeria väärinpäin, joten siitä ei ollut huolta. Enemmän huolta aiheutti montun kautta kulkiessa lähes neljänkymmenenviiden asteen kallistuskulma paapuuriin. Sai tosissaan pidellä kiinni kahvasta ja runtata kaasua pohjaan, jottei olisi koko härveli kärreineen jontkassa pitkin pituuttaan.

Herran haltuunhan tuokin homma tosiaan meni. Kaasu pohjaan ja ratti ohjaa, kuten sanontakin kuuluu. Taas oli niitä tilanteita että “veri, veri on paennut kasvoiltani”, mutta niin vaan siitäkin selvittiin. Traktori, kärri ja puulasti pääsivät turvallisesti perille takaisin talliin ja sen huomasi kyllä, että oli tavallista enemmän massaa perässä kun peruuttaessa jarrua sai polkea seisaaltaan alas koko elopainollaan.

Tee-se-ite innovointi nostaa päätään jälleen. Peräpeili koukulle.

Ja versio kaksi piste nolla helpommalla kiinni-ja-pois kiinnityksellä.

Tässä se taas nähdään, mitään ei kannata heittää pois. Tuokin peili oli alunperin Obelixista kunnes meni vikaisena vaihtoon ja nyt se löysi uuden elämän traktorista avustamasta peruutteluja kärrien perään. Mentalismia se on enviromentalismikin.

Ei-itse-tehtyä, sovellettua suojaa suklaakirsikalle talvelta.

Olisi tuossa vielä yksi traktoriaiheinen tarina. Tuossa syyskyntöjä (tai teknisesti ottaen äestyksiä) pyöritellessä ihmeteltiin, että mitenhän tuo äes tuolla takana heiluu noin vapaasti nostettaessa? Ajatuksena oli että kyseessä on ominaisuus jota ei muistanut, mutta olikin käyttäjän kämmi, sillä jälleen yhden kerran vehjettä ylös nostaessa romahtikin äes ryminällä yhdeltä reunaltaan alas peltoon. Ohopsista.

Oli unohtunut laittaa lukitsimet kiinni leveyssuunnassa, mutta onneks näitä työvälineitä ei oo tehty sokerista, vaan metallista, ja kestävät hieman karumpaankin kohtelua. Äes takaisin kiinni ja lisää peltoa heinästä aukaisemaan. Kovin isoja laajennuksia ei kuitenkaan tullut tehtyä, mitä nyt mansikoita varten hieman ensi vuodelle raivattua ja käyttämättömäksi jääneitä heinittyneitä alueita avattua.

Kuin tanskalaisella lauantai-aamuna. On siinä lätsä poikineen.