On muuten ehkä Kiteen komeimmat villasukka-popot!

Näillä sitä kelpaa luistella pitkin kämpän lattioita seinästä seinään kuin olisi pyhiinvaellusmatkalla Via Bohemiuksen tiellä. Epäsäännölliset unirytmit: check. Taloudellisesti vaatimaton elämäntapa: check. Vastavirtaan uidut ja mahdollisesti aavistuksen verran mielenkiintoisemmat eletyt ihmiselon päivät: check.

Nostettiin ärtsyn naivistista arttia paljaita seiniä koristamaan.

Silti yksi vielä puuttuu, eräs tärkeä ominaisuus, jota ilman kaikki muu kaatuu ulkokultaiseen muka-olemukseensa; kaaoksesta nauttiminen ja elämänvirrassa surffaaminen. Niiden sovittaminen luonnostaan kaavamaisesti organisoituvaan ihmismieleen on kuin yrittäisi toivottomasti tunkea kuutiota pyöreään reikään. Ei onnistu ei, vaikka miten yrittäisi kaikissa mahdollisissa kulmista ja suunnista.

Menestyminen, onnellisuus ja ihmisen elo. Ne tavalliset mieltä myllertävät mysteerit ovat jälleen nostaneet päätään. Menestyminen ei ole onnellisuutta, vaan usein toisinpäin. Onnellisuus ei tule ihmisen eloon itsestään ja ihmisen elo tuntuu pyörivän järjestään menestymisen eetoksen ympärillä. Aikaa olisi löydettävä tämän Bermudan kolmion selvitykseen. Olisiko mahdollista elää päiväänsä luonnollisesti kuin kissa konsanaan? Kuunnella vaistojaan, levätä ja liikkua tasapainoisesti?

Riisua ne ajan rapistamat, parhaan päivänsä nähneet vanhentuneet kasvonpiirteet ja ottaa vastaan tuoreet samanlaiset. Luopua joka päivä eilisestään ja kävellä niin pienillä taakoilla kuin mahdollista, mutta silti pysytellen askeleen verran edellä toimissaan varmistuen henkiinjäämisestään. Ja ennenkaikkea muistuttaa jatkuvasti itseään siitä miten simppeliä kaikki on kun vain antaisi sen olla sellaista.

Isänpäiväkortti sellaisena kuten ne parhaimmillaan ovat. Itsetehtynä.

Se on jännä reitti, lapsuudesta aikuisuuteen. Miten siinä matkan aikana unohdetaan entinen olemus, mutta muistetaan tapahtuneet ihmisen muuttuessa toisenlaiseksi vuosikausien vieriessä. Minä muuttuu lakkaamatta, niin hitaasti ettei sitä näe kuin peruutuspeilistä, mutta mitä tämä “minä” sitten on? Kenties pelkkä kokoon parsittu tilkkutäkki kokemuksia ja perimänsä määrittämiä ominaisuuksia. Miten paljon sillä on tekemistä oman tahdon kanssa ja miten paljon siihen voi itse vaikuttaa?

Lapsena aloitamme nollasta ja meillä on potentiaalia olla mitä tahansa. Sitten valitsemme syystä tai toisesta ne meitä kiinnostavat asiat joihin keskitymme ja jotka vahvistavat niitä entisestään. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, emme halua enää lähteä jälleen nollasta liikkeelle, vaan jäämme niin kutsutulle mukavuusalueelle missä epäonnistuminen ei ole todennäköistä ja työskenteleminen menee rutiinilla.

Jos sieltä saa kaiken mitä haluaa, rehellisesti itseään tutkiskelemalla, mikäpäs siinä. Usein kuitenkin käy niin, että kaivokset kaivetaan aikanaan tyhjiksi iloa tuottavista mineraaleista ja päivän saalis pienenee jatkuvasti. Silloin pitäisi siirtyä toiseen tunneliin koittamaan, vaikka siellä onkin pimeää ja onnistuminen epävarmaa.


Jos vaikka pari palaa juustoa tähän väliin filleriksi…

Ainoa siihen pakottava syy on kuolevaisuus ja eritoten silloin kun asialla ei ole ihmisestä valtaa ylitseen. Kaikki on vanhuudesta käsin katseltuna nopeasti ohitse, joten miksei kulkisi matkaansa niin, että jokainen päivä tuntuisi elämältä eikä vain mekaanisesti suorittaisi niitä ah, niin tärkeitä arjen askareitaan päivästä toiseen kunnes olisi kuopattuna samalle hiekalle minne niin monet muutkin sankarit?

Muistaisi ihmetellä näkökykyään, näitä silmiä kuopissaan, jotka näkevät todellista laajakuvaa sen reunamille katseen keskittäessään tai sitä miten vähän ihmisellä on oman kehonsa kanssa tekemistä. Täynnä soluja, lihaksia ja elimiä, jotka pyörivät automaatilla ja joiden toiminnasta ei olisi mitään haisua ilman tieteen kirjoja.

Eihän ihminen voi edes päättää sitä hengittääkö vaiko ei. Voihan sitä koittaa pidättää hengitystään tappiin asti, mutta lopulta keho voittaa mielen tässä tahtojen kädenväännössä ja pakottaa henkäisemään uuden satsin happea keuhkoihin. On asetettu velvollisuus pysyä hengissä, mutta muut pakotukset ovat kyseenalaisia.

… niin se on turhan monimutkaiseksi ihmisen elämä kiemurrettu nykyään. Senkus vain hengittelee ja katselee. Aamut ajattelee, päivät päätä kääntelee. Eikä oivallukset mitään uutta ole, kun ei totuuttakaan löydy kuin yhtä laatua tästä valikoimasta. Mutta vielä jonakin päivänä on peukalona vyöllä ymmärrys… ja vuosien kuluttua huvittuneisuus tämän päivän satoa tarkastellessaan.