Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

ajatukset, kauppareissut, kokkailut, sekalaista, taiteillen

Vanhoillista hauskaa

Marraskuu se puksuttaa eteenpäin kuin höyryjuna konsanaan. Sen verran on harmaata ollut, että joinain päivinä sitä luulee astuneensa ulos Kiinan metropoleihin ja hapuilee kaapista vaistonvaraisesti metropolien kaasumaskia turvakseen. Kerran satoi lunta. Sitten se suli pois. Kerran kynnettiin peltoa, mutta sekin meni vähän sinnepäin kun aurinko laski mailleen taas liian nopeasti. Tai sitten työmies nukkui liian makeasti. Mutta mitä myöhäsempään aloittaa, sitä aikasemmin voipi lopettaa.

Yhtenä aamuna pääsi heti herätessä iskemään maaginen, mutta todellinen tunne siitä mistä kirjoitettiin aiemmassa blogissa. Sellainen luonnollisuus ja ajatuksettomuus. Täysin yllättäen se välähti kirkkaana kokonaisvaltaisesti olemukseen ja yhtä nopeasti se lähti poiskin, kuin käsien väleistä valuva vesi. Hankala sitä on sanoilla osoitella miltä se tuntuu, mutta perin kummallista sekä ilahduttavaa se on. Kuin astuminen ulos itsestään ja sen kuluneista ajatusurista.

Ah ja voi miten Jumala ihmistä kiusauksilla koittelee!

Herkullisen käpykakun ahmimisen sijasta pyöräytettiin lohdutukseksi pannulliset ehkä suomen suolaisinta paistettua keräkaalia. Ohje suositteli käytettäväksi kahta kasvisliemikuutiota, mutta yksikin oli reilusti enemmän kuin riittävästi. Muutakin omapäistä soveltamista reseptissä piti harrastella, kuten oliiviöljyn vaihtamista rypsiöljyyn, ihan kuin niillä käytännössä jottai eroa olisi.

Mmm, paistettua kaalia… pula-aika oikein tulvahtaa sieraimiin.

Oletteko muuten koskaan kuulleet luppoajasta? Sehän tarkoittaa juuri sitä, että töitä ei ole, minkä vuoksi syödään jäkälästä tehtyä luppopuuroa tai muuta edullista särvintä. Luppopuuroa ei ole vielä testattu eikä myöskään pettuleipää, mutta joutaahan tässä vielä aikanaan. Näin vuoden loppuun tahti aina kiihtyy kun haluaa saada vedettyä rätillä itselleen vuoden aloitukseen niin puhtaan pöydän kuin mahdollista, joka tarkoittaa kaiken vuoden aikana alkaneen puuhan viimeistelyä.

Ja sellaistahan riittää, voi pojat! Niin monia toimivia tarinoita ja hiukka huvittavia visioita. Vuoden aikana vähäteltyjä pienempiä toimia ja isompien puukylkisten laivojen rantautumista merellisiltä kalastusreissuiltaan viimeisen kerran satamaan  ennen seuraavien uusien kaarnaveneiden laskemista reissuilleen.

Sinänsä passelia pastan kanssa, mutta vaati tuekseen tonnikalaa jotta olisi syömäkelpoista. Näitä papuja hankittiin siis alunperin välttämään tonnikalan ostamista, joten miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Reissuista mieleen muistuukin. Jälleen pääsi ajelemaan suuren kaupunkiin, joskin tällä kertaa lähempään; Joensuuhun. Samanlaista siellä oli kuin muuallakin, mutta yksi asia pisti silmään nyt jo pidempään maaseudulla tallanneena. Ohitse kulkeneet paikalliset olivat kaikki niin olevinaan ja tyylikkästi huoliteltuja. Ei yhtäkään tuulitakkia tai verkkarihousua. Kasvonpiirteissäkin oli tavallista enemmän kireyttä, tai sitten se oli vain kuvittelua. Eihän joulukiireetkään ole päässeet vielä alkamaan.

Aivan toisenlaista meininkiä kuin hirvisopalla tuossa muutama männäviikko sitten. Ei sitä mitenkään myöhässä tullut lähdettyä mestoille, mutta ei kuitenkaan ensimmäisten joukossa ryysikseen. Liian myöhässä sitten ilmeisesti kuitenkin kun Kerimyksen astellessa salonkiin olivat jo ehtineet kantaa sopan pois!

Tätä onnettomuutta lievensi kun huomasi leipätarjouksien olevan vielä voimassa. Ilmainen se on parhaan hintainen ja kun siihen päälle vielä tervetuliaishömpsyt, niin mitäpä sitä pienistä kilahtamaan? Ja pitihän se tarkkaan vaalittu nälkä mahassa jollain päästä täyttämään. Oikein rattoisaa oli illan vietto pienissä tötsyissä takarivin puisella penkillä leipäpinon kanssa istuessa, karaokea katsellessa.

Vapaan kananmunia vaiko vapaan kanan munia…?

Palataas vielä kaupunkiin takaisin. Tai pikemminkin sieltä takaisin palaamiseen. Opelilla oltiin liikkeellä ja nyt se onkin pelittänyt mainiosti ECU:n vaihdon jälkeen, mitä nyt vähän ralliääniä pakoputkesta murisee. Mutta taas se pentele iski auton kojelautaan merkkivalon kuin kuuden tuuman naulan silmään. Niin pahaa se teki.

Tällä kertaa ei vika ollut kuitenkaan akuutti tai edes matkantekoa haittaava. Auto ei vain täytä päästöjä. Sellainen pieni muodollinen seikka ei nyt yleisesti ottaen häiritsisi (varsinkaan kun talvella tuli löräyteltyä vähintään litran verran öljyjä maantielle korjauksen odottaessa itseään), mutta kun katsastus olisi parin viikon päästä. Ei menisi siellä lävitse, ei millään. Joten auto rasvamonttuun ja tutkimaan missä vika mahtaisi piillä. Vikakoodit valittelivat polttoaineen rikkautta, mutta se ei välttämättä olisi asiaa liittyvää, joskin varmasti yhtä lailla rahapussia köyhdyttävää.

Jaahas, pakoputki täysin poikki juuri ennen äänenvaimenninta.

Muutenkin kiinnikkeet olivat tasoa “lähes, tai ei ollenkaan pitäviä” ja lämpösuojakin rämisi menemään. Ihmekös tuo jos pakoputki hiukka kolisee hiekkaparkilla käännettäessä… mutta vaikka tässä onkin kaikenlaista pientä vikaa ja jatkuvaa laittoa, niin tässähän sitä oppii kuin varkain auton laitosta yhtä jos toista. Oppirahatkin tästä maksaa mielellään, ei siinä mittään, mutta nyt ei olisi yhtään aikaa saati motia ruveta autoa rassailemaan, joten eipä tule tänä syksynä autolle audienssia katsastukseen. Auto vaan takaisin seisontaan ja akku sisälle.

Siinä samalla sitä huomasi, että auton avaimiinkin tullu taas jottai vikaa. Aiemmin oli ongelmaa, että kaukosäätimen painikkeet menivät liian pohjaan niitä käytettäessä eivätkä koskaan palanneet takaisin, mutta tällä kertaa vika taitaakin olla paristopuolella kun ei toimi aukaisu eikä sulkeminenkaan nappulasta painettaessa. Viat ovat kuin vanhuus; eivät tule yksin, vaan paikkoja palasiksi pistävällä jengillä.

Joskin viisi minuuttia myöhemmin: eihän ne avaimet, saati keskuslukitus, toimi jos akku on irti. What was I oikein thinking? Joskus tuntuu siltä ettei päässä muuta pyörikään kuin hernesoppaa ja sekin vaatisi pikkasen mausteita lisäkseen.

  1. Siiri

    …mitä useamman kerran pyörähdät talosi ympäri, sitä pidempi työmatka ja sitä parempi kunto 👍

    • Kuuselan Kerimys

      Ja mitä myöhempään työpäivän alottaa, niin sitä aikasempaan sen voikin lopettaa 😉

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén