Elämistä kertymään

Maallemuuttaja hakemassa erilaista tuntumaa elämiseen

jätehuolto, kauppareissut, kissakuvia, kokkailut, puusavotta, taiteillen

Melkein lähdössä menneisyyteen

Nyt kun on joulukuu satanut viimeinkin pysyvästi taivaalta maata kirkastuttamaan, niin voisi päräyttää viimeinkin simat pönttöön tekeytymään. Ei kuitenkaan mitkä tahansa simat, vaan humalalla maustetut sellaiset. Sehän on sitten melkein kuin glögiä, muttei sinnepäinkään. Eikä se humalakaan siinä paljoa maistunut. Oli tainnut parhain aromi ehtiä kadota komeron kaapissa vietettyihin pimeisiin kuukausiin.

Olipahan kahdeksan litraa simaa, joista puolet loppastiin ennen valmistumista.

Sepä se oli itsepäisyyspäivänä juhlavaa ryystää viimeisetkin hiivaiset jäänteet suoraan kattilasta. Mitäpä sitä nyt pullottamaan tai mihinkään laseihin kaatamaan. Ylimääräistä tiskiä siitä vaan tulee ja kaikki ylimääräinen mitä ei tarvitse tehdä, on bonaria resurssia mitä voi hyödyntää omiin tärkeisiin projekteihin:

Kuten kynttilästä ja kyykkyviinistä väsättyyn molotovin cocktailiin.

Nuita kun kääräsee muutamat varastoon, niin jää jokaikinen teräksinen tuhannen tonnin sotavaunu tielle iloisesti palamaan Fokkerien pyörähdellessä tynnyreinä taivaalla. “Koskaan ei ole liian aikaista varustautua sotatoimiin”, sanonut ei Cajander koskaan, mutta jos joskus edes sokerit muistaisi kotivaraksi ostaa kaappiin, niin pääsisi viimeinkin mehustamaan pakastemarjoja Kiteen Punaiseksi.

Tai siis, kyllähän sokeria löytyy. Kolme vajaata pussia ja sokerikko.

Ei mitään muistikuvia miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Kai sitä on ostanut aina uuden pussin ja edellinen jäänyt taaemmas unholaan. Ja jos sokeria tarvitaan 300g litraan marjoja, niin ei kovin makkeeks piäse suu viäntymään. Mehusteltiin näillä tarvikkeilla sitten kuitennii, kun kaupoilla käyminen ei näyttänyt lähitulevalta.

Mehun valutuksessa pääsi syntymään myös modernia taidetta.

Nykyään mennyt muutenkin illat talvimittelöissä videopelejä pelatessa ja niitä striimatessa nettiin. Joulukalenterin luukkujen tapaisesti tulee jokaisena päivänä uusi peli uudella haasteella ja jos taitoa (tai siis motivaatiota tahkota) löytyy, niin saattaa päästä jopa pistesijoille, jossa on tarjolla mainetta, kunniaa ja “hyvää mieltä”, joka on tässä yhteydessä synonyymi tuskastelulle ja sadattelulle. Jotain kisoissa vaadittavasta taitotasosta kertoo kun muutama päivä sitten eräällä pelaajalla levisi pakka täysin ja remonttiin menivät niin näppäimistö, webcam ja tietokoneen näyttö.

Tuttu näkymä game over ruudusta. Eikun uutta yritystä putkeen vaan.

Eräänä päivänä postilaatikkoon kilahti aiemmin viikolla striimissä unelmoitua Green Gunpowder -teetä neljän pussin verran. Sitä ei ole enää saanut mistään aikoihin, mutta eräs katsojista oli tuonut sitä ulkomailta ja oli ottanut asiakseen postittaa pari pussia testiin Kiteen perukoille. Kertakaikkisen ilahduttavaa ja koko systeemi oli vieläpä pakattu joululahjan muotoon ja mukaan täräytetty yksi elokuvakin lisäksi. On se nykyaika omalla tavallaan kaunista tällaisia asioita mahdollistaessaan.

Nyt on hankittu next-gen mausteita. Kuulemma toimii moniin ruokiin.

Muitakin edellisen sukupolven innovaatiota on päässyt koittelemaan. Naapuri kaatoi rajalta muutamia vanhoja puita ja totesi, että siitä voipi ottaa itselleen polttopuita jos haluaa. Tokkiinsahan sitä pitää hyvä tarjous hyödyntää. Muutamat pöllit sitä jaksoi kahlata käsipelillä upottavassa hangessa kunnes mieli hairautui etsimään helpottavia apuvälineitä. Tällainen löytyi ladon seinustalta kun kaiveli:

Ei pääse tälläkään mittää voimafantasioita syntymään, mutta helpompaa.

Ja nyt kun oli tosiaan sitä lunta satanut viimeinkin maahan, niin pääsi myös rauhassa polttelemaan sadevesitynnyreitä puhtaaksi aiemman elämänsä tahmaavista geeleistä. Tai ainakin yrittämään josko tuli puhdistaisi. Tynnyri keskelle peltoa ettei metsä syty palamaan ja sisälle risuja, pahvia sekä muuta sytykettä. Päälle vielä reilu roiskaus bensaa, että varmasti syttyy eikä jää kytemään. Tikut taskusta ja raapaisu.

*HUMPS*

Eipä tullut mieleen, että se bensa leimahtaa ensisytytyksellään kuin oksennus kurkkutorven tienoille suojakaasuisia valmisruokia avatessa. Joten kun palava tulitikku laskettiin huolellisesti tynnyriin sytyttämään pahvinpalasta, niin eihän siinä muuta olisikaan voinut käydä kuin rip silmäripset ja takatukkaa kanssa. Lumipesu vauhdilla naamaan ja varmistamaan ettei näkö sentäs lähtenyt. Ei sentäs, vaikka silmissä hetkisen palava kirkkaus oli kuin tuhannen auringon paahtava paiste. Palaneen haju pysyi vahvana ilmassa vielä pitkään, semmonen riisikakkumaisen oloinen tuoksahdus. Mutta hei, pääasia että tynnyri paloi puhtaaksi!

Marusakin intoutunut leikeissään rajummaksi talven saapuessa.

Taitaa olla sen verran tylsää vain lumikinoksia katsella, että pitää sitten sisällä riehua senkin edestä. Milloin lentää kindermunan kuori pitkin kämppää tai milloin saa pehmolelu kynsillä kyytiä. Toimii kuin herätyskellona aamuiset ovien raapinat sekä mattoralli. Ja vaikka vessan ulkopuolella on nykyään hakanen ettei katti pääsisi avamaan ovea ja pistämään mattoa palasiksi, niin silti hän on välillä onnistunut oven alakautta kurottelemaan maton esille revittäväksi. On se melekoinen kisse.

Pöytä, superpallo ja sen pallottelua puolelta toiseen. Kissa ja mies.

Se on taas ens viikolla lähtö etelän metropolin kullatuille kaduille joulun viettoon, joten etukäteen on selkeää, ettei blogia ehdi silloin millään raapustelemaan. Uutena vuotena tulee kuitenkin vielä yksi ja sitten vuosi onkin jo pulkassa. Ja pulkka pöpelikössä. Pöpelikkö pellon laidassa ja pellon toisella laidalla tuttu punainen tupa, jonka ikkunasta kajastaa keltainen valo, auki jääneestä jääkaapin ovesta.

Siellä modernin elämän ihmeessä, löytyy päällekkäin sulamasta kaksi pakettia neljänsadan gramman ja reilun alennuksen jauhelihaa, tortillan täytteeksi. Tortillan voi myös mikrottaa tonnikalan sekä juuston kanssa pikaruuaksi jos tarvis. Hesburgerissa ei oo tullut käytyä aikoihin. Eikä muissakaan pikaravintoloissa.

Kebabbipappilassa käytiin kerran, mutta niin se vain on että halvemmalla pääsee ostamalla Tokmannista purkitettua kebabbia. Varsinkin tarjouksesta jos on, eihän sitä siellä muuten tule käytyä. Ei ole tarjouksetkaan käyneet taas vähään aikaan ilmoittamassa itsestään. Siitä puheenollen… postin vois käydä hakemassa.

  1. Anonymous

    Oikein hyvää joulua Kitteelle ja sinne etelään pikitien varrelle❤️
    T. Palonurmen Kasvitieteellinen

Jätä kommentti

Theme by Anders Norén